Maailman hiljensi lumimarenki, jähmeä kuori joka hilaa kengälle vastaan. Kaikki muu on vaimeaa, paitsi valo joka saa puhtaudesta uutta voimaa. Minä odotan aaltoja. Aaltoja vierimään selästä vatsalle ja reisiin. Viime yönä niitä tuli monta kauniissa jonossa, mutta sitten merenkäynti laantui ja minä jäin rannalle odottamaan. Odotan ja katselen kun tomusokeri lisääntyy. Oli aikaa katsella, koska kotikaverini pääsi tänään päiväkerhoon päiväkoti-ikävää lievittämään. Palasi intoa puhkuen, onnellinen. Vaihdettiin verhotankoon vihreää ja nostin vesikarahvin pöydälle. Ensimmäinen tehköön kevättä, toinen muuttukoon maidoksi.
7 kommenttia:
Ajattelin sinua viime yönä♥
Rannalta juuri nyt lämpöisin terveiseni Sinulle Merruli.
Maria
Maria: Rannalle jämähtäneenä täällä, täysin tyven suorastaan.Postia pitäisi olla tulossa sinne päin.
Luettuani tämän huokaisin hyvin syvään. Toivon, että henkäykseni saattaa sinut aalloille joita selvästi odotat.
<3
Minusta kirjoitat niin kauniisti. Tuli jotenkin levollinen ja rauhallinen tunne, vaikka elät jännittäviä aikoja.
Itse jouduin lähtemään synnyttämään ihan ällikällä lyötynä suoraan unesta.
Tämä on hienosti kirjoitettu. Lumi on tosiaan marenkia nyt. Ja tomusokeria päälle. Voimia viime hetkille ennen vauvan syntymää!
Tuli outo olo; olen ihan varma, että olet jo saanut toivomasi aallot. Todennäköisesti olen kuitenkin väärässä. Päivät juuri ennen ovat kuin hidastetusta filmistä. Pitkiä ja kuitenkin vähän jännittäviä. Se niistä tekeekin pitkiä. Muistan vielä, vaikka viimeisimmästä on aikaa yli 12 vuotta. Lämpimiä, pehmoisia ajatuksia sinne.
Jonna: Kiitos henkäyksestä, arvostan myötäelämistä! Laskettuun aikaan on vielä, mutta lisääntyvät lähestymisen merkit tekevät odottelun välillä kärsimättömäksi.
HeidiHelmiina: Huh, kuvailemasi tapa lähteä synnyttämään kuulostaa raskaalta - todellakin odottelussa ja ajassa kuulosteluun on puolensa.
Riikka:Kiitos! Huomenna taitaa olla enemmän tuota tomusokeria, kun alkoi pakastaa.
Reetta: Valitettavasti väärässä ;o) ainakin vielä. Keskittymiskyvyttömyys tässä loppuodottelussa taitaa käydä eniten hermoille. Voipi olla että saan odotella vielä pari viikkoa, toisaalta tiedän, että tätä tunnetta mahakumpuineen tulee myös ikävä.
Lähetä kommentti