Pohjois-Ruotsin +12 asteen jälkeen kotiinpaluu on tuntunut paluulta tropiikkiin. Poissaollessamme pihan vadelmapensas oli kypsyttänyt satoa. Pakastimeen ei pienestä pensaasta ehdi mitään, vaan herkkusuihin katoavat kaikki poimitut vaapukkatalot.
Automatkustaminen ei ole minua varten. Ilmastoinnin ja istumisen yhteisvaikutus, jurnuttava päänsärky, yhdistettynä sateiseen ilmaan vähensi maisemien valokuvaamisen minimiin. Tuskin minusta myöskään Kyllikki Villan seuraajaa tulee rahtilaivoille, koska paluumatkan aallokko sai olon epävarmaksi, vaikka merituulen navakka raikkaus hyvältä maistuikin.
After the +12 degrees in the Northern Sweden coming home has been like coming back to tropics. The raspberry bushes in our yard had been busy ripening the berries. The kids will eat happily every berry. There is no hope of getting something into the freezer.
Traveling by car is really not for me. And I'm beginning to think that maybe I am not even that apt for ferry boats either. During our three day trip I had a constant headache so taking photos of scenery was not the first thing on my mind. Quite a lousy traveller I am nowadays.
2 kommenttia:
Koska mulla ei ole mahollisuutta matkustaa autolla, huomaan aina välillä haaveilevani siitä. Voisi poiketa vaikka mihin! Tai pystyttää leirin johonkin kivaan notkelmaan. Poiketa navettakirppiksille ja mitä niitä on. Kaikki sellainen on ulottumattomissani kun matkustan junalla.
Olipas siellä Ruotsissa kylmä.
Liivia:Luulen, että jos voisin olla kuljettaja automatkoillamme, olisivat ne aika erilaisia. Miehinen näkemys on päästä pisteestä A pisteeseen B mahdollisimman nopeasti ilman turhia pysähdyksiä. Minua vetäisivät puoleensa juuri ne oudot kirppis ja loppis-kyltit keskellä ei mitään. Matkoille saattaisi kertyä sillä tavoin yllättävästi lisää mittaa.
Kylmältä tuntui kieltämättä, onneksi hääjuhlan päivä oli aurinkoinen ja melko lämmin. Olin niin tyytyväinen mukanakulkeviin villasukkiini.
Lähetä kommentti