Suuria en ole vaatinut itseltäni tänä kesänä. Yhtä hyvin on jääneet ompelukset, siivoukset kuin muutkin suuret suunnitelmat - niin ja jopa valokuvaus, blogin päivittämisestä puhumattakaan. Olen nukkunut, loikonut, lukenut ja tehnyt välttämättömimmät huushollinpidolliset toimet. Kasvimaa onneksi kasvaa omalla painollaan, mutta niin tekevät myös rikkaruohot, mutta salaattia on saatu ja taitaa sieltä porkkanaakin ilmaantua.
Moneen vuoteen en olekaan sitten lukenut samaan tahtiin kuin nyt. Tytöt ovat jo niin suuria, että viihtyvät leikeissään pitkin pihaa pitkiä aikoja. Loman aloitin Kyllikki Villan kanssa, siirryin Katja Kallion Syntikirjaan, jota seurasi Johanna Adorjanin Rakkaudessa erottamattomat. A.S.Byattin Riivaus viihdytti useamman päivän, jonka jälkeen välipalana Kallion Tyypit. Muihin uusiin kirjailijatuttavuuksiin tältä kesältä lukeutuu Andreï Makine, jota on ehdottomasti luettava lisää. Luin myös ensimmäiseni Juha Itkosta ja toistaiseksi viimeiseni Haahtelaa, koska koko tuotanto on nyt luettu. Vuoroaan odottaa vielä John Irvingin uusin, kunhan Umberto Econ Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki on ensin luettu.
Nyt lukutahti on vain alkanut hiipua, koska neuletyöt ovat saaneet äänensä koreista kuuluviin. Jotain uutta sentään olen aloittanut, nimittäin lukupäiväkirjan, jotta muistaisin jotain lukemastani.
I haven't accomplished much this summer. Just lots of rest, naps and reading interrupted by occasional household work. I haven't sewn, organized or blogged. Even my vegetable garden has had its freedom of growth. My girls are so big now that they allow me many hours of reading and I have spent those moments well. But now my reading speed is getting a bit slower, because knitting sounds like a good idea again.
7 kommenttia:
Siis kesàkirjatoukkana olen loikoillut! Ei hassumpi tapa viettàà aikaansa. Minàkin hain muutaman kirja kirjastosta, mutta tànà kesànà lukeminen on kyllà ollut takkuista. Edes uusia salapoliisilemppareita ei ole ilmestynyt, ja entiset osaan kohta ulkoa.
Todellakin kirjatoukka. Lapseni taitavat muistaa aikuisena äitinsä ihmisenä, joka luki aina jotakin -kirjaa, nettiä tai lehtiä.
Tämä onkin siitä kummallinen kesä, että yhtään dekkaria en ole lukenut.
Myöhässä tätä kirjoitan, mutta innostuin tästä, kun tuli niin jännä olo, minun kesä on ollut samantapainen, monet asiat on jääneet, mutta huomaan nyt, että olen lukenut paljon enemmän kuin muina kesinä. Kivaa huomata aivan kuin vahingossa.
Luin tänään aamulla loppuun ensimmäisen Haahtelani, Elenan. En olisi arvannut tarinan loppua, en osanut kuvitella kertojaa niin vanhaksi tai kertojan tarinaa, olen jotenkin hyvällä tavalla yllättynyt kirjasta, vaikka toisaalta se oli jotenkin haikeakin.
Olen kai vahingossa lukenut tänä kesänä haikeita kirjoja. Luin myös tuon Rakkaudessa erottamattomat, ensin ajattelin, että tämä on aivan väärä kirja lukea kesällä, mutta sitten tuli olo, etteihän tämä kirja puhukaan parin kuolemasta tai juutalaismenneisyydestä, tuli jotenkin olo, että se oli tarina naisesta. Hän jäi jotenkin mieleeni elämään.
Ehkä innostuin kirjoittamaan tänne (näin pitkän :) kommentin, kun näin tämän Rakkaudessa erottamattomat -kirjan nimen. Kun en ole oikein keneltäkään kuullut, mitä he ajattelevat siitä. Olisi kiva kuulla sinulta, mitä sinä ajattelit siitä...
Himalainen: Ehkä hellekesä on antanut meille luvan syventyä kirjoihin.
Elenaa lukiessa yllätyin samalla tavoin. Se taitaa olla suosikkini Haahtelalta.
Vaikka itse en osaisi kuvitella päätyväni samanlaiseen ratkaisuun kuin Rakkaudessa erottamattomat kirjan pariskunta, sai kirjailija minut hyvin ymmärtämään tuon ratkaisun ja jopa hyväksymään sen. Samaa mieltä olen kanssasi siitä, että naisesta ja hänen ratkaisustaan kirja pohjimmiltaan kertoo -yksinjäämisen pelosta enemmän vielä kuin rakkaudesta. Kirja onnistui olemaan sekä haikea että ymmärtävän lämmin.
Sattumalta luin juuri Kallion Syntikirjan, joka käsittelee kaikkia mahdollisia uskottomuuden puolia juuri ennen erottamattomia. Kyseiset kirjat keskenään muodostivat melkoisen kontrastin, vaikka toki asioiden käsittelytapakin oli aivan erilainen.
Kiinnostus noita kirjoja kohtaan herää. Muistikuva kirjaalukevasta äidistä, joka antaa lastensa leikkiä leikit loppuun, kuullostaa ihanalta äidiltä. Pidä se! Kiva kun palasit ja kerroit kesästäsi kirjatoukkana.
Haahtelan Elena on se kaikista kaunein. Tykkään myös todella paljon naiset katsovat vastavaloon -kirjasta joka on mulla omana.
Mulla sama kasvimaan kanssa !
Ja joo, olen hieman kade sinulle omasta lukuajastasi , meillä kun on tuo pienin vielä semmonen ettei voi hetkeksikään jättää yksin. Ei todellakaan vielä muutamaan vuoteen.
Mutta kyllä se mun lukuaikani taas sieltä tulee. Kokemuksesta isomman kanssa sen tiedän.
Rva Pioni: Tartu ihmeessä kyseisiin kirjoihin! Olinkin jo ehtinyt melkein vieraantua nettimaailmasta, mutta aina tänne on lopulta mukava tulla.
Niina: Hei, eihän minulla olekaan kaikki Haahtelat luettuina tuo Naiset katsovat vastavaloon taitaa olla lukematta. Ainakin juonen osalta mieleni lyö tyhjää...
Nyt kun teillä on oma piha, voi omaa lukuaikaa löytyä jopa hieman aiemmin kuin vanhemman lapsen kanssa. Parivuotiaan kanssa ei kyllä paljoa lueta ei , korkeintaan naistenlehtiä kursorisesti.
Lähetä kommentti