21.4.2010

Kotikeskiviikko/ Wednesday at home


Talossa on pikkupotilas, joka yskii, köhisee ja niistää. Tänään on minun vuoroni olla kotosalla hänen kanssaan. Mikäpäs tässä, katselen aurinkoa, seikkailen netissä, pesen pyykkiä ja välttelen korjattavaa koepinoa. Ei tämä kyllä oikein blogitauolta vaikuta...

There is a little patient in the house. She is coughing and sneezing. It is my turn to stay at home to take care of her. I don't mind though: I am watching the sunshine, browsing the net, doing laundry and avoiding a contact with the pile of tests that I should be correcting. In any case this doesn't seem like a blog break.

8 kommenttia:

Mirva kirjoitti...

Kuulostaa mukavalta vapaapäivältä vaikka syy onkin ikävä. Toivottavasti sairastelija paranee pian! Tuo kuvan huone on aivan upea, tykkään noista värisävyistä aivan mahdottomasti.

Rva Pioni kirjoitti...

Tuossa valossa ja noissa väreissä on hyvä parantua! Paranemista!

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös koko perhe flunssassa ja allergiassa, mutta jos huomenna töihin ja tarhaan. Tulkaa käymään!
Anu

Virkattu lintu kirjoitti...

Paranemisia :)

Ihanat värit ja kankaat tosiaan!

Lissu kirjoitti...

Toivottavasti pikku potilas voi jo paremmin. Minà en koskaan ikinà kuuna kullan valkeana ymmàrtànyt kokeiden sielun elàmàà!

Merruli kirjoitti...

Mimmi:Köhäinen oli jo tänään päiväkodissa, koska isi hoiti alkuviikon eli pian parani ;o)

Verho oli joskus onnekas kapanloppulöytö Marimekosta ja tykkään siitä kovin -vaikka alakäänne on vieläkin ompelematta.

Rva Pioni: Kiitos, potilas voi jo paljon paremmin!

Anu:Voi ei, toivottavasti tekin jo paranemassa. Tosiaan pitäisi nähdä!

Virkattu lintu:Pinkki keltaisen kanssa on tämän vuoden uusi löytö itselleni. Haaveksin tyttöjen huoneen pinkin seinän kaveriksi keltaista tapettia, mutta taitaa jäädä taas vaan suunnitteluasteelle.

Lissu:Kiitos, potilas palasi arkeen jo tänään, koska isä hoiti alkuviikon sairaspäivät. Onneksi yskä alkaa jo hellittää, se oli kamalaa kuultavaa. Minua odottaa vielä tuhoton valtakunnallisten kokeiden suma, joten saan tutkailla kokeiden sielunelämää vielä paljon.

Unknown kirjoitti...

That is such an evocative photograph...lovely light. I can sympathise with avoiding test paper marking!!!

Merruli kirjoitti...

Julie: The bedroom in the picture has always been my favorite room of the house. Well, the marking still waits, but soon I can't avoid it anymore.