One kind of a tradition/ Perinne se tämäkin

The blog silence seems to be a sure sign of Spring for me.Every year my blog posts get rarer and rarer in the time between April and May. I'm too tired to work on the computer in the evenings and on the other hand there are so many other things to be done. Seeds to sow, birthdays to celebrate and work things piling up. I'll pop by, at least at the start of the summer and my summer holiday. I hope to see you then!

Varma kevään merkki minulla näyttäisi olevan blogihiljaisuus, joka iskee viimeistään huhtikuulla. Joka vuosi vähiten blogimerkintöjä minulta kertyy maaliskuun ja toukokuun väliltä. Iltaisin olen liian väsynyt edes avatakseni tietokonetta ja muuten päivät täyttyvät kaikesta muusta mahdollisesta: pitää kylvää ja kuopsuttaa, järjestää ja juhlia syntymäpäiviä ja työtkin aina tuppaavat kasaantua tähän vuoden aikaan. Poikkean taas, mutta viimeistään kesäloma ja kesäkuu tuovat minut takaisin. Nähdään?

Not knitting/Nyt en neulo

, but crocheting for a change. The soya-cotton yarn I purchased in Porvoo just calls for a hook instead of needles. At the moment I hope this will turn into a blanket. However, if I get too bored with these squares or the yarn gets heavily on my budget, it might quite as well become a pillow. The color choice echoes the colors of  Porvoo, don't you think?

, vaan vaihteeksi virkkaan. Porvoosta ostamani soija-puuvillalanka kaipasi kaverikseen ennemmin koukkua kuin puikkoja, eikä mielessäni ollut mallineulettakaan odottamassa. Tällä hetkellä uskoisin virkkaavani pientä vilttiä, mutta saattaahan tuosta tulla vaikka tyyny. Koskaan ei tiedä, kuinka pitkään yksinkertaiset neliöt jaksavat kiinnostaa tai montako lisäkerää budjetti kestää. Langan värivalinnassa Porvoo on mielestäni vahvasti läsnä.

Drips a drop/Tip tip

Yippee! It is melting. I can see it. I can hear it. Oh Spring here we come!

Jihuu, se sulaa. Sen näkee. Sen myös jo kuulee. Ihanaa kevät, täältä tullaan!

Almost Abroad/Melkein ulkomailla

 

  

To start this week my husband and I left the kids with the grandparents and headed south. Mentally it was almost like being abroad, even though we were in Porvoo (in southern Finland). Not even the ever flowing snow could take the joy out of our three days trip together. We were the only guests in the lovely Porvoon Mitta hotel in the old town and we even managed to visit a couple of good restaurants as only guests. We will really want to make another visit to Porvoo in summertime, even though the same amount of privacy isn't available then.

The little shops in the old time got even my husband for a mood for shopping. If you are a fan of tea and other delicacies, the shop called Skafferi is the place to visit. An other shop I couldn't walk by was naturally the yarn shop Teetee.

The only down side to this trip was that the constant snow and sleet made me feel sorry for my camera and I didn't get to take as many photos as I had wished for.

 

 

Nyt jo lopuillaan olevan lomaviikon aloitin mieheni kanssa matkalla etelään. Lapset pääsivät isovanhempien hoteisiin ja me suuntasimme melkein ulkomaille Porvooseen. Majailimme vanhassa kaupungissa Porvoon Mitta-hotellissa. Karkuretkemme ajan olimme hotellin ainoat vieraat, kuten kävi myös parissa ravintolassa. Harvoin saa yhtä kiireetöntä ja yksilöityä palvelua, harvinaista on meille yhtä rauhallinen aika kahden kesken. Ehdottomasti tekee mieli kokea Porvoo myös kesällä, vaikka silloin tuskin samaa yksityisyyden määrää on kuitenkaan tarjolla.

Vanhan kaupungin putiikit houkuttelivat kauppakierrokselle, johon myös seuralaiseni suostui. Löysimme meille herkkusuille ehdottoman puodin, Skafferin, josta saa esimerkiksi Kusmi-teetä monen muun herkun ohella. Minä lanka-addiktina sitten en puolestani pystynyt kävelemään Teetee-shopin ohitse. Onneksi kyseinen puoti on niin lähellä hotellia, että miehen ei tarvinnut teeskennellä loppumatonta mielenkiintoa lankalaatuja kohtaan -taisi siellä venähtää tunti, vaikka maltillisesti lankaa ostinkin vain pari kerää...

Reissun ainoa huono puoli oli jatkuva märkä lumisade. Kaunista valoa valokuvaamiseen oli turha etsiä ja kameraa ei tohtinut liiemmälti ulkoiluttaa kun vettä tuli tiskirättien muodossa taivaalta. Tällä saralla jään siis odottelemaan kesää.