9.7.2009

Treasures/Aarteita





A big part of our holiday was collecting small treasures on the beach. Finding seashells, crabs and other wonders brought ashore by the sea was truly enjoyable. That is something we cannot do on our beaches by the lakes.

Suuri osa lomaamme oli pienten aarteiden keräily rannalta. Mahdollisuus löytää simpukankuoria, näkinkenkiä, rapuja ja muita merenihmeitä rannalta on elämys sisämaajärvien keskellä kasvaneille.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minusta on ihanaa katsoa tällaisia kuvia! Ja tietysti tykkään tuommoisista aarteista itsestään... Olisi tosi mukavaa päästä keräilemään.

Vaikuttaa hienolta lomapaikalta.

Mary-Laure kirjoitti...

Oh, I just love your little treasures, they're just so delicate...

Bohemian girl kirjoitti...

I am glad you had nice holiday. These sea shells are beautiful, I like that you picked the cracked ones as well.

lm kirjoitti...

Hienoja kuvia. Mekin ihastuimme Tanskaan, vaikka taisimme olla hiukan etelämmässä.

Meri on aina jotenkin mykistävän hieno kokemus. Joka ilta piti kahlata meressä ja antaa ajatusten levätä - sekä kerätä noita aarteita. Olen asunut 13 vuotta Suomessa merenrantakaupungissa, mutta ei täällä meri niin iso ja hallitsematon. Eikä noita aarteita löydy yhtä hyvin.

Satu kirjoitti...

Luonnon aarteet parhaita! Kaunista!

Merruli kirjoitti...

Killisilmä: On mieletöntä, miten jokainen pieni simpukkakin on oma yksilönsä ja hajonneenakin kaunis. Olisin voinut harrastaa tuota simpukankeräilyä vaikka kuinka pitkään.

Mary-Laure: I brought almost all of those back home and a bottle filled with the sand. They'll be needed when the winter comes to remind me of the summer.

Bohemian girl:I find the cracked ones the most interesting. It is wonderful how just the water and sand manage to form things totally new.

Laura M: Vaikka pidänkin järvistä, niin meren läheisyyden jälkeen järvet ovat aina hetken jotenkin pliisuja. Meri on jotenkin vielä kokonaisvaltaisempi elämys. Juu, minusta tuli kerrasta wannabe tanskalainen.

Satunkaa: Meren antimien lisäksi Tanskasta jäi luonnonaarteena mieleen alati kuuluva mustarastaiden liverrys, jonka välillä katkaisi fasaanin huuto.

Sohvi kirjoitti...

Aarteita todellakin! Mikäpä meren huuhtoma ei olisi jollakin tapaa salaperäistä ja siksi arvokasta... Luulen, että ihmiset voi jakaa tasan kahteen ryhmään: niihin, joista sileäksi hioutunut kivi tai simpukankuori on ihmeellinen löytö, ja niihin (tylsimyksiin) joista se ei ole :).

Merruli kirjoitti...

Sohvi:Totta turiset. Niitäkin löytyy, joista simpukat ja muut meren aarteet ovat kuin roskaa. On valitettavaa, jos aikuisuus tarkoittaa ihmettelykyvyn menettämistä, lapset yleensä näkevät tikun pätkätkin ihmeellisinä.