16.10.2008

Made to order/ Tilausompelua


Today it happened for the first time: my elder daughter asked me to sew for herself a skirt. Naturally that was a wish I wanted to make happen right away. It really helped that I had the time for it today, because my normal answer to that would have been: "Let''s see." Even more surprised I was by her choice of fabric. Not something pink or red, not even flowers, but the new Heather Ross Mendocino piece with sea-horses. The sewing part was as simple and fast as it can be. Straight pieces of fabric and an elastic band on the waist, no patterns involved. Perhaps something like half an hour. It can't have taken any longer, because she was waiting for the skirt next to me.


Tänään se tapahtui ensimmäistä kertaa, ainakin muistaakseni: vanhempi tytöistä pyysi minua ompelemaan itselleen hameen. Toki tälläiseen toiveeseen halusin tarttua saman tein, varsinkin kun tässä päivässä oli myös aikaa ompeluksille. Tavallisempi vastaus tuollaiseen pyyntöön olisi taholtani ollut: "Katsotaan."Vieläkin yllättyneempi olin tytön kangasvalinnasta: Ei pinkkiä, ei punaista, ei edes kukkakangasta, vaan Heather Rossin Mendocino kangasta, jossa laukkaavat merihevoset ruskealla pohjalla. Itse ompelu ei kauaa vienyt, ehkä puolisen tuntia. Pidempi tuo aika ei voinut olla, koska tyttö odotteli vieressä koko prosessin ajan. Vain suoria kappaleita, kuminauhavyötärö ja kaavoista ei tietoakaan. Lopputuloksena tyytyväisiä naisia.



I have a habbit of drinking bowls of tea in the evenings. I have sewn coasters as presents, but they have been non existent in our house. However a hot mug filled with half a liter of tea is quite a threat for our kitchen table, not to mention the desk(or the computer) in the study room. In order to minimize staining I crocheted a coaster out of paper yarn. I'm not quite sure though whether this will evolve into a set of coasters, as crocheting with paper yarn is really tiring for hands. You really need to use some force, even if you moist the yarn beforehand. I'm quite baffled with the amounts of petrol blue things I have gathered around myself, because I have thought, that I don't like blue. Well, my favorite teamug is blue and so is the new coaster for it.

Vaikka kahvinjuoja olenkin, minulla on tapana juoda iltaisin mukitolkulla teetä. Lasinalusia olen ommellut lahjaksi, mutta niitä ei ole ollut itsellä käytössä. Puolen litran muki täynnä höyryävän kuumaa teetä on kuitenkin melkoinen riski keittiön pöydän pinnalle, puhumattakaan työhuoneen pöydästä (tai lähinnä tietokoneesta). Jotta kupinkuvia ei syntyisi pöydille suuria määriä, virkkasin paperinarusta mukinalusen. Aika näyttää lisääntyykö mukinaluseni setiksi saakka, varsinkin kun paperinarun virkkaaminen on käsille raskasta puuhaa. Vaikka narun kostuttaisikin ennen työhön ryhtymistä saa voimaa käyttää ihan kunnolla ja ranteet paukkuu. Hieman kyllä ihmetyttää tämä petroolin sinisten asioiden kokoelma, mitä ympärilleni on karttunut. Minä kun luulin, etten ole sinisen ystävä. No, lempiteemukini on sininen, kuten on nyt sen oheen kuuluva alunenkin.




5 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Kiva ja hyvä idea tuo mukinalunen. Meillä taitaa olla myöhäistä yrittää pelastaa pöytää, se on jo rinkuloilla...

Merruli kirjoitti...

Leena: Pahimmat vesirinkulat olen saanut aikaan kukkaruukuista perintövitriiniin. Olisihan niiden poistoon joku myrkky olemassa, mutta mitä sitä elämän merkkejä turhaan neutralisoimaan.

Leena kirjoitti...

Onko myrkkyä olemassa?
Meillä on harmillinen kukkaruukkurinkula pianon päällä, sen voisin haluta pois.
Tosin se on piilossa kukkaruukun alla...

Merruli kirjoitti...

Muistan, että joskus Tilassa se puunkäsittelijämies poisti vesirinkuloita jollain aineyhdistelmällä. Löytyisiköhän Tilan nettisivuilta lisäosviittaa.

Bohemian girl kirjoitti...

I like how you whipped it up. (It is my favorite word now, to whip up.)