Hei pitkästä aikaa!

Josko sitä pitkästä aikaa yrittäisi muotoilla hastageja pidempiä lauseita. Kokeilisi josko kamerasta vielä olisi yhteistyöhön, vaikka kenno vetelee viimeisiään. Joku vaikka osuisi vielä hiljaiseen bloginurkkaani vierailulle muutenkin kuin roskaposti mielessään.

Haastan itseni keksimään postauksen viikon ajan joka päivältä. Jos se ei onnistu tai tuntuu mahdottomalta, on parasta sulkea tämä foorumi ja tyytyä pikaviestintään Instagramissa. Säätiedotus lupailee sateista ja kylmää viikkoa, joten luulisi löytyvän aikaa läppärin käynnistämiseen. Pitäkää peukkuja!

I should give it a try again. To try to formulate actual sentences instead of hastags. Try to work things out with my last season digital camera and to see, if somebody actually pops by to read my silent blog instead of just spamming me.

I challenge myself to write a post every day for a week. If it doesn't happen or seems to be impossible, then I'd better leave blog world and stay in Instagram. Let's see what happens!

Lumi katosi miltei yhtä pian kuin tulikin. Oikein en osaa vielä kevääseen uskoa, lätäköistä katselee syksyn jatkoaika. Auringon puuttuessa joutuu järkkäri lepäämään, kännykässäkin on paremmat valotehot, kuin vanhenevassa kennossa, silti en osaa blogiovea täysin sulkea.

Mutta neulepuikot ovat saaneet liikuntaa puuttuvien suksien edestä. Alkuvuodesta on valmistunut kolmet lapaset, yksi pipo ja aloitettuja neuleita on kohta joka sormelle. Pian on taas se aika, jolloin neuleet saavat tehdä tietä puutarhapuuhille. Siihen asti puikot laulakoot.

The snow dissappeared almost as fast as it came. The unclear season is reflected in puddles, this winter has been a series of successive autumns. My ageing camera has been mainly resting, but not my needles. In past few months I have finished three pairs of mittens and one hat and I have started at least as many projects. Soon the knitting will give way for gardening, but before it happens, you'll find me with needles and yarn.

Valo

En edes tiennyt kaivanneeni. En ymmärtänyt, että tämä valo oli se mitä kaipasin. Valo, vaikka kylmänkin  mukanaan tuoma. Mitä sitten, vaikka pakkanen syö urat käsiini. Silmät nauttivat huuraa, kuuraa, valkoista, pakkasta, valopilareita, varjoja joiden luuli jo kadonneen. Kuraisen nuhaisen joulukuun jälkeen on hyvä tulla valon elvyttämäksi, talvikauneuden yllättämäksi.

I didn't even know I was missing. I didn't understand that the light was lacking. I knew, but I didn't understand. And then the sun came back with the freezing coldness. I don't mind the cold, I don't mind the cracks it draws into my hands, because I have the beauty of winter sun, the whiteness, the ice and the frost.