Vähän väkerrettyä

Neuloin vähän, kirjoin vähän.  Lunta satoi paljon, toi mukanaan uuden äänimaiseman, pehmeän lempeän. Väkerrykset olkoot arjen pieniä iloja. Lasinalusten ohje on PurlBeestä. Kirjonnat omasta päästä, suurempi on rintakoru, pienemmän käyttötarkoitus ei ole vielä selvillä. 

I knitted a bit, embroidered a bit. It snowed a lot. The pattern for the coasters is from PurlBee the embroideries freehand work by me.

Raita kerrallaan

Eilen illalla aloitin minuuttietäisyyksiä laskien jämälankahuivia, kasvun ja toivon vihreää, hippuja keltaista, raidoitin hilpeää odotusta. Aamulla oli hiljaista - aivan liian hiljaista, mutta lopulta sain laskea kymmeneen ja pidemmällekin. Raitoihin neuloituivat pelot, lopulta myös kiitos. Paljon muuhun en osaa nyt keskittyä: ärhentelen ja hermostun, olen kait aika sietämätön. Silmukoiden tasainen kertyminen, puikkojen kilinä, luottamusharjoitukset ylöspäin. Jokainen lapsi kasvattaa äitiä, jokainen lapsi kasvattaa pelkoa.

A scarf of my pregnancy. Every stripe might have a story of its own to tell, a story of waiting, anxiousness, sorrow, happiness, thankfulness. Knitting seems to be the only thing I can concentrate at at the moment.

Kumma keli

Hanki on kumiseva kansi, kävelen kuin heikoilla jäillä. Puut satavat kilisevää jäätä, jotain mitä en ole kuullut ennen. Taivas tihkuu lätäköitä hangen pinnalle. Postilaatikko saa lasikannen, lapset leikkeihin suunnattomia lautasia. Valoa on turha etsiä, mutta toivoa voi.

The snow is covered with ice. The trees shake the glassof their branches with a rattling sound-something I have never heard before. It drizzles small ponds on the ice over the snow and there is no use to search light,  only greyness. A truly remarkable weather.