Lumi katosi miltei yhtä pian kuin tulikin. Oikein en osaa vielä kevääseen uskoa, lätäköistä katselee syksyn jatkoaika. Auringon puuttuessa joutuu järkkäri lepäämään, kännykässäkin on paremmat valotehot, kuin vanhenevassa kennossa, silti en osaa blogiovea täysin sulkea.

Mutta neulepuikot ovat saaneet liikuntaa puuttuvien suksien edestä. Alkuvuodesta on valmistunut kolmet lapaset, yksi pipo ja aloitettuja neuleita on kohta joka sormelle. Pian on taas se aika, jolloin neuleet saavat tehdä tietä puutarhapuuhille. Siihen asti puikot laulakoot.

The snow dissappeared almost as fast as it came. The unclear season is reflected in puddles, this winter has been a series of successive autumns. My ageing camera has been mainly resting, but not my needles. In past few months I have finished three pairs of mittens and one hat and I have started at least as many projects. Soon the knitting will give way for gardening, but before it happens, you'll find me with needles and yarn.