En edes tiennyt kaivanneeni. En ymmärtänyt, että tämä valo oli se mitä kaipasin. Valo, vaikka kylmänkin mukanaan tuoma. Mitä sitten, vaikka pakkanen syö urat käsiini. Silmät nauttivat huuraa, kuuraa, valkoista, pakkasta, valopilareita, varjoja joiden luuli jo kadonneen. Kuraisen nuhaisen joulukuun jälkeen on hyvä tulla valon elvyttämäksi, talvikauneuden yllättämäksi.
I didn't even know I was missing. I didn't understand that the light was lacking. I knew, but I didn't understand. And then the sun came back with the freezing coldness. I don't mind the cold, I don't mind the cracks it draws into my hands, because I have the beauty of winter sun, the whiteness, the ice and the frost.
3 kommenttia:
Valo, sitä olen myös kaivannut, loppuvuosi oli niin uuvuttavaa hämärää, en tiedä, tämä talvi on ollut jotenkin itselleni tosi väsyttävä. Nyt tammikuu on tuonut iloa valon myötä, päiväkin selvästi jo pitempi. Ja kieltämättä kyllä pidän tästä kylmästäkin, kirpeä kylmä sopii minulle jotenkin paremmin kuin kostean ilman kylmä.
Hyvää tammikuun jatkoa ja valon tulon päiviä sinulle!
Kyllä se oli valottomuus joka vei ilonkin.Mutta kylmästä en tykkää enää ollenkaan:)pian voi odottaa onneksi kevättä
♥
Ihanaa etta siellakin on valkoista ja valoista. :) Yksi asia, joka taalla Bostooniassa on kylla hyva etta talvellakin aurinko paistaa. Vaikka muutama paiva olisikin vahan harmaampaa niin aina se aurinko kuitenkin tulee. Nauti nyt tuosta kauneudesta. Tuollaista kaunista ei taalla nae. Lunta kyllakin. Mutta kauniit pakkastimantit ja kuuran kuorruttamat talventorrotjat ja oksat taalta puuttuu. Halit!
Lähetä kommentti