En edes tiennyt kaivanneeni. En ymmärtänyt, että tämä valo oli se mitä kaipasin. Valo, vaikka kylmänkin mukanaan tuoma. Mitä sitten, vaikka pakkanen syö urat käsiini. Silmät nauttivat huuraa, kuuraa, valkoista, pakkasta, valopilareita, varjoja joiden luuli jo kadonneen. Kuraisen nuhaisen joulukuun jälkeen on hyvä tulla valon elvyttämäksi, talvikauneuden yllättämäksi.
I didn't even know I was missing. I didn't understand that the light was lacking. I knew, but I didn't understand. And then the sun came back with the freezing coldness. I don't mind the cold, I don't mind the cracks it draws into my hands, because I have the beauty of winter sun, the whiteness, the ice and the frost.
