36-44

Otin tänään mittoja -itsestäni. Ajattelin ommella, ihan kaavojen kanssa, en vain surauttaa arviolta. Mutta en sitten ommellutkaan, meni maku jo siinä mitatessa. Ei mahdu nainen taulukoiden sarakkeisiin, arvioi itsensä pieneksi, huomaa olevansa suuri ja tosiasiana tietää jo ennalta olevansa lyhyen läntä. Epäkeskolle puikulalle on vaikea muokata kaavoja, kun on vain sunnuntaiompelija. Joskus olen ollut rohkeampi, tänään ei kantti kestänyt. Päätin pysytellä venyvissä neuleissa, lankojen kaverina, ommella puuskan tullen lapsille. Niillä riittää, kun tietää pituuden. Ja onhan tuota lankaa laareissa, ideoita odottamassa.

I thought I would sew something for myself today. Really sew, with patterns and all. I started taking my measurements and then suddenly I didn't feel like sewing anymore. My quite normal, but apparently mismatched body, didn't follow any given size. At some point I'm way bigger, at the other too small and all in all I'm too short, a misfit so to speak. Sewing for the kids is a whole other story, you just choose their height and the clothes fit like dream. It's better to stay with knitting and my lovely yarns stash, we know how to get along. And knits, they strech!

(L)oma

Välimerellä pihkametsässä,

saniaisen alla nukkumassa,

akilleijassa keinumassa,

ruususateessa

hiljaa

tiskivuorella,

natiaisia nukuttamassa,

pikkuisia keinuttamassa,

vesisateessa

kukaan koskaan hiljaa.

Kukkia ja herbaariota / Flowers and herbariums

Monessa alakoululaisen kodissa kirotaan tänä kesänä lapsen kesäläksyjä eli herbaarion kasvien keruuta. Väistämättähän kasvien keruu on vähän koko perheen ponnistus, välillä puolen suvun. Meillä kasveja kerätään toista kesää, mutta ei kirota. Itse harmittelin lapsena sitä, ettei kouluun vaadittu kasvistoa, koska olin saanut ihailla pappani veljen upeaa ympäri maailmaa kerättyä herbaariota ja äidin kasviprässillä leikkiminen oli hauskaa. Perheessäni kasvit on opetettu lapsille jo pienestä pitäen ihan nimellä ja pappa muisti monet latinalaisetkin nimet, joten tämä äiti on innosta puhkuen hoputtanut lastaan kasvien keruuseen. Koulussa tekivät teknisentyön tunneilla kasviprässin, joten välineistön ei pitäisi olla kenellekään prosessin esteenä.

Ilman apua ei toka- tai kolmasluokkalainen kasvien keräämisestä vielä selviä. Olen antanut vihjeitä, missä olen oikean kasvin nähnyt, välillä näyttänyt kasvin ihan kädestä pitäen. Mutta koululaisen on pitänyt itse hoitaa loppuosuus työstä. Viime kesästä olemme viisastuneet sen verran, että nyt kirjaamme kasvin tiedot heti kun sen löydämme. Löytöpäivämäärien ja löytöpaikkojen arpominen elokuun alussa ei ole ihan pikkujuttu. Ilahduttavasti tyttö osaa kasviosta jo hakea hakusanojen avulla oikeat sivut ja tietää, mistä löytyy latinankielinen nimi tai kasvin heimo. Tänään oli tehtävänä kahdesta erilaisesta leinikästä erottaa niittyleinikki. Kesän kahdeksasta kasvista on jo kolme koottuna.

My 3rd grader as many other finnish school kids has the collecting of certain plants as a summer assignment. This is the second summer she is collecting plants for her herbarium. They even crafted a flower press at school to ease the project. This summer she'll have to find eight different plants. Many parents hate these summer projects, mainly because they are quite as lost with the names of the plants as their kids are. But I love the fact that she gets to collect her own herbarium, it wasn't the case as my generation was at school. The generation of our grandparents had to collect herbariums, but then the practise was omitted.

Hei pitkästä aikaa!

Josko sitä pitkästä aikaa yrittäisi muotoilla hastageja pidempiä lauseita. Kokeilisi josko kamerasta vielä olisi yhteistyöhön, vaikka kenno vetelee viimeisiään. Joku vaikka osuisi vielä hiljaiseen bloginurkkaani vierailulle muutenkin kuin roskaposti mielessään.

Haastan itseni keksimään postauksen viikon ajan joka päivältä. Jos se ei onnistu tai tuntuu mahdottomalta, on parasta sulkea tämä foorumi ja tyytyä pikaviestintään Instagramissa. Säätiedotus lupailee sateista ja kylmää viikkoa, joten luulisi löytyvän aikaa läppärin käynnistämiseen. Pitäkää peukkuja!

I should give it a try again. To try to formulate actual sentences instead of hastags. Try to work things out with my last season digital camera and to see, if somebody actually pops by to read my silent blog instead of just spamming me.

I challenge myself to write a post every day for a week. If it doesn't happen or seems to be impossible, then I'd better leave blog world and stay in Instagram. Let's see what happens!

Lumi katosi miltei yhtä pian kuin tulikin. Oikein en osaa vielä kevääseen uskoa, lätäköistä katselee syksyn jatkoaika. Auringon puuttuessa joutuu järkkäri lepäämään, kännykässäkin on paremmat valotehot, kuin vanhenevassa kennossa, silti en osaa blogiovea täysin sulkea.

Mutta neulepuikot ovat saaneet liikuntaa puuttuvien suksien edestä. Alkuvuodesta on valmistunut kolmet lapaset, yksi pipo ja aloitettuja neuleita on kohta joka sormelle. Pian on taas se aika, jolloin neuleet saavat tehdä tietä puutarhapuuhille. Siihen asti puikot laulakoot.

The snow dissappeared almost as fast as it came. The unclear season is reflected in puddles, this winter has been a series of successive autumns. My ageing camera has been mainly resting, but not my needles. In past few months I have finished three pairs of mittens and one hat and I have started at least as many projects. Soon the knitting will give way for gardening, but before it happens, you'll find me with needles and yarn.

Valo

En edes tiennyt kaivanneeni. En ymmärtänyt, että tämä valo oli se mitä kaipasin. Valo, vaikka kylmänkin  mukanaan tuoma. Mitä sitten, vaikka pakkanen syö urat käsiini. Silmät nauttivat huuraa, kuuraa, valkoista, pakkasta, valopilareita, varjoja joiden luuli jo kadonneen. Kuraisen nuhaisen joulukuun jälkeen on hyvä tulla valon elvyttämäksi, talvikauneuden yllättämäksi.

I didn't even know I was missing. I didn't understand that the light was lacking. I knew, but I didn't understand. And then the sun came back with the freezing coldness. I don't mind the cold, I don't mind the cracks it draws into my hands, because I have the beauty of winter sun, the whiteness, the ice and the frost.