17.11.2013

Neutraalia




Ehkä se on lumeton luonto, joka on houkutellut neutraalit sävyt käsitöihini viime viikkoina. Vaikka pimeys väsyttää, en valita ympäristön sammutettuja sävyjä. Kolmen keskiviikon ahkerointi on tuo pieni pitsisydän. Nyt ymmärrän vähän paremmin, miksi nyplätty pitsi on arvokasta. Harvaa käsityötä tehdessä on ryhmässämme ollut yhtä hiljaista ja keskittynyttä kuin nyplätessä. Tuotakin taitoa olisi hauska joskus opetella perusteellisemmin.

Kädentaidot-messuilta kotiin kulkeutui Rintalan luomutilan villalankaa. Täysin Suomessa tehtyä suomenlampaan ja kainuunharmaksen luonnonväristä ihanuutta. Tavoitteeni on ensi vuonna keskittyä käyttämään vain jo varastoistani löytyviä lankoja, mutta taidan tehdä  itselleni sääntöpoikkeuksen, joka sallii kyseisen tilan langan ostamisen. Kun lanka on kotimaista, perinnelajeja säilyttävää, luomua ja kaiken lisäksi ihanan tuntuista, on sen käyttö enemmän kuin perusteltua. Lanka oli pakko heti laittaa puikoille kuvioneuleeksi.

Nahkatöihin messuilta löytyi edullinen palapussi, jolla varmasti selviän tulevan vuoden nahkaideoista. Eilen suruttelin heti vuoritetun pussukan. Olettisin nahan olevan poron nahkaa, pehmeydestä  päätellen.



The hues of November nature have clearly been an inspiration to me lately. There are more neutral tones in my crafts than ever before. The lace heart in the picture above is what I managed to complete in three Wednesday evenings. Now I understand why bobbin lace is so precious. It takes a lot of time and isn't the easiest way to produce lace. However, I liked doing it a lot.

The biggest Craft's Fair in Finland was held this weekend and I was there too, getting lots of inspiration and buying new materials. My best find was the organic yarn from Finnish heritage breeds. I already started a little knit with the yarn and I must say, I love this yarn. I also purchased some leather bits for my leather projects. Yesterday I sew a little pouch of the reindeer leather and lined it with Japanese cotton.

8.11.2013

Rajoitun




Elämä tapahtuu tänä syksynä ilman kameraa. Olen käynyt museossa, näyttelyssä, kuoromatkalla Ruotsissa ja ihaillut maisemia, mutta kamera on ollut kotona. Ehkä välillä on hyvä nähdä ja kokea asioita ihan itselleen, unohtaa etsin ja virtuaalimaailma. Vai onko sittenkin kyse siitä, että täydet päivät rajoittavat itseilmaisua, riisuvat ensin kuvat, sitten vähitellen sanat, jättävät jäljelle ihmispolon, joka kiiruhtaa tehtävästä ja hetkestä toiseen.
 Kaiken keskellä iloitsen uusista aluevaltauksista: olen opetellut neulomaan kahta sukkaa yhdellä pyöröpuikolla ja pitsinnypläyksessä otan ensiaskeleita, vai pitäisikö sanoa ensilyöntejä. Jos joskus arki rajoittaa elämästäni pois käsillä tekemisen, on syytä huolestua, silloin olen antanut itsestäni pois liian suuren palasen.