Muutama yö poissa kotoa. Uusi maisema, uudet kuvakulmat virvoittivat mieltä. Mökkielämästä huomaa, miten vähä riittäisi täyteen olemiseen. Yksinkertaistettu jättäisi tilaa. Tämän tiedän teoriassa, käytäntöä en vielä osaa.
A few days off and a few nights away from home. Just what I needed. The new landscape and other perspective refreshed my mind. An opportunity once again to see through cottage life how the simpler life could leave energy to so much more. This I already knew in theory, but the practise is yet to be learned.
4 kommenttia:
Voi miten tykkään tuosta verhokuvasta. Ja ihana on tuo pienikin, portaita kiipeämässä.
Teen samanlaisia huomioita aina kun käymme miehen suvun mökillä. Sinne ei tule edes juoksevaa vettä, ja talvella menee päivä, että saa mökin niin lämpimäksi että tarkenee riisua takin. Mutta siellä on taivaallinen rauha ja sielu lepää kun saa keskittyä tekemään olennaisia. Sitä huomaa, että omien puidensa pilkkominen ei lämmitä nykyihmistä vain kaksi vaan peräti kolme kertaa, kun lasketaan se henkinen "lämmityskin" mukaan.
Verhokuva on lumoava.
Minäkin jäin verhokuvan lumoamaksi.Ihana Merruli niin viisaita sanoja.
hali.
Mirva: Onpa hyvä ajatus, tuo polttopuiden kolminkertainen lämmitysteho.
Ilona:Kiitos!
Maria:Marraskuuhusi halaus ja kynttilän lämpöä!
Lähetä kommentti