Tuli joskus viime kesänä luvattua lapsille retki SeaLifeen Helsinkiin. Koska Korkeasaari ja luonnontieteellinen on kierrelty jo aikaisemmilla reissuilla, oli luontevaa ulottaa matka seuraavana päivänä lahden toiselle puolelle. Piipahdus Tallinnaan tarjosi myös meille aikuisille kesän ulkomaaosuuden. SeaLife ja Lintsin ilmaiset huvitteluvälineet riittivät hyvin yhteen iltapäivään. Merteneläviä ihmettelin minäkin mielelläni, vaikka huvipuistoihmiseksi en tunnustaudu. Vakaasti näyttää siltä, että olenkin perheen ainoa ei-huvipuistoihminen, nuorimmaisestakin kehkeytyi jo kunnon huvittelija.
Tallinnassa odotti huone kylpylähotellissa. Miltei yhtä vähän olen kylpyläihmisiä kuin huvipuistoihmisiä, mutta kolmen lapsen kanssa matkaillessa lasten viihtyvyys ja viihdyttäminen on aika keskeistä. (Luin juuri ennen matkaa Kyllikki ja Saara Villan Äidin lokikirjaa ja en voi kuin ihailla sitä tapaa, millä Saara äitinsä kanssa matkaili. Meidän kuusivuotias on niin energinen ja liikkuvainen tyyppi, että mahdollisuuksia liike-energian purkuun on pakko järjestää päivään ja ruokailurytmikin pitää olla ennakoituna. Samaa soljuvaa positiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta en myöskään ole onnistunut lapsiini istuttamaan kuin mitä Kyllikin ja Saaran kanssakäymisestä matkoilla huokui, toisaalta väitän osaksi olevan kyse myös ainokaisen lapsen ja sisarussarjan välisestä erosta. Mutta kävellä osaavat, pitkään ja nurisematta ja se on paljon se.) Muutamaan suomalaiseen kylpyläkokemukseen verrattuna kokemus oli ihan hyvä. Vauva-altaassa oli riittävästi vettä, niin ettei aikuinen joutunut värjöttelemään ja porealtaita oli niin monia että aina löytyi sopuisasti tilaa myös äänekkäälle lapsikatraalle. Isommat neidit alkavat olla jo niin taitavia vedessä, että heidän vesielämästään voi jo nauttia rentoutuneemmin kuin pari vuotta sitten. Hitusen haastetta aiheutti kaksivuotias minäitte, joka ei vielä osaa uida, saati sitten sukeltaa, mutta kaiken kuulemma osaisi tehdä ja järjestää ihan itse.
Kun yhteiskuntarauha oli kylpyläpulikoinnilla taattu oli aikuisten vuoro saada osansa eli oli kaupunkikävelyn vuoro. Olen viime kerran ollut Tallinnassa muistaakseni vuonna 1995 ja voitte kuvitella, että aika erilaisen kaupungin muistan. Silloin olin Virossa pari viikkoa myös maaseudulla ja muistan miten olin huolissani siitä, päästetäänkö kaikki upeat vanhat rakennukset rapistumaan, mutta niin ei ainakaan Tallinnassa näytä käyneen. Minusta kaupungista oli tullut monin verroin keski-eurooppalaisempi kuin se kaupunki oli, jossa aikanaan vierailin. Varmasti turismin kasvu on syönyt parasta särmää, mutta aika varauksesttoman ihastunut silti olen vanhaan kaupunkiin, siitäkin huolimatta että meitä turisteja kamerat kaulassa näkyi enemmän kuin paikallisia. Lasten kanssa jäi ostoskierrokset väliin oikeastaan tyystin, koska hotellista ulos lähteminen tarkoitti yleensä lapsissa heti aktivoituvaa nälän tunnetta. Keskimmäinen bongasi heti ensimmäisenä iltana puisen keppihevosen, joka oli pakko hakea toisena päivänä (jos lapsi haluaa puulelun, sen tämä äiti todellakin ostaa) ja niin seurueemme edellä laukkasi loppumatkan ajan aina korttelin edellä puuratsu Bella.
Loppukaneettina on pakko sanoa viime päivien viinaralli-keskusteluun liittyen, että tämä mamma katseli silmät ymmyrkäisinä maanmiehiään, jotka lastasivat laivaan metallirullakkoja täynnä tökkilaatikoita ja pulloja ja näytti siellä tullissa kuormalavojakin olevan. On niitä motiiveja matkailuun aika erilaisia. Vetokärryllisen lankaa tai pellavakangasta ymmärtäisin kyllä ihan hyvin, mutta siihen tarvittaisiin ihan uusi reissu. Jäi näet kaikki käsityöliikkeet välistä ja teekaupan antimet mahtui repun sivutaskuun.
We made a little trip to Helsinki and Tallinn. Because the major part of our family is under 10 year-olds we visited the SeaLife Helsinki and stayed two nights in a Spa Hotel in Tallinn. If I had traveled alone with my husband we would have chosen differently, but this was a nice way of offering us all something we like and most of all keeping the kids happy and still we got our little share of being abroad (in Estonia in this case) this Summer. I definitelly need another trip to Tallinn in order to visit all the hand-craft stores I left aside this time, browse the whole old town through and to take as many photos as I wish.
12 kommenttia:
Harmi ettet paassyt koluamaan kasityokauppoja. Jos olisin siella niin ihan ehdottomasti kylla mentais yhdessa. Hei, seuraavan kerran kun tulen Suomeen niin mennaan kaymaan Tallinnassa lanka- ja kangasostoksilla. Muksut jatetaan suosiolla kotiin. Mammojen matka.
Ihania kuvia!
Ja minulla kun oli tilaisuus matkailla viimeksi Tallinnassa vain itteni kanssa, mielessä vain ystävän tapaaminen ja lankakauppa, niin kyllä vaan se lankakauppa silti jäi.-
Kahdesta syystä; a) kummassakin jalassa oli kumman syystä rakko kantapäässä ja pitkä kävely ei enää tullut kysymykseen ja b) ovat uusineet sen raitiovaunussteeminsä turistiepäystävälliseksi, ei enää käynyt lipun ostaminen kioskista, vaan olisi pitänyt latailla kortille jne. vaikutti kerrassaan liian monimutkaiselta helteessä sulaneille aivoille.
Teillä näkyy olleen mukava reissu kaikista kompromisseista huolimatta. Minusta kolmen lapsen kanssa matkailu on niin hurja ajatus, että nostelen vain hattua (muistutti minun lapsuuteni perhereissuja neljän sisaren parvessa). Minusta ei olisi. Yhden kanssa menee tosiaan suht samoin kun Kyllikillä ja Saaralla, paitsi että nyt tyttöni on tullut ikään ettei halua lähteä kotoa mihinkään.
Sisarukset ikkunassa on ihana kuva:)
Oi,ihania Tallinnan kuvia! Minäkin haaveilen Tallinan matkasta,on jo aikaa kun siellä viimeksi oltiin..vaan juuri nyt kelpaisi matka ihan minne vaan:)
Naantalia ja Muumimaailmaa ollaan mietitty,Naantali on ihana ja siinä olisi aikuisille(kin) katseltavaa,Muumimaailmassa ei olla koskaan käyty ja se voisi olla aika kiva noille pimuille. Meidänkin viisivuotias on ihan supervilkas ja tarvitsee tekemistä ettei tylsisty ja kiukuttele,yksivuotias näyttää olevan samanlainen - haluaa vain kävellä ja kiivetä ja touhuta koko ajan:)
Omat lapset eivät enää vuosiin ole oikeastaan olleet edes ostettavissa seinien katselumatkoille, kuten nti16v matkojani kutsuu. Ostosmatkat tulevat ihan sairaan kalliiksi teinitytön kanssa. Siksi minä luen kirjoitustasi hymy suunpielessä, kun nuo ajat ovat kuitenkin vielä muistissa, kun mentiin kaikki.
Onneksi elämä on pitkä ja kokemuksia karttuu monenlaisia. Käsitöömatkalle olisin aina valmis lähtemään. Paitsi että nyt ei koukkuamiskoukkuaan enää tarvitse lähteä hakemaan Virosta kun Titityyltä saa ja vieläpä sopuhintaan. Pitää siis alkaa kehitellä uusia tarpeita.
Kivan jutun kirjoitit.
Mulla on Tallinna käymättä, vaikka polte on ollut jo monta vuotta kova. Minua vetää Tallinnan vanha fiilis, jota kuulemma vielä olisi jäljellä. Eikä ne käityökaupatkaan haittaisi. Viinarallia en ole koskaan ymmärtänyt. Ehkä syy on kulutuksen määrässä.;)
Ina: Voipi olla että budjetti kiittää, siitä että jäi käsityöpuodit välistä. Ja hermot siellä olis mennyt niin multa, mieheltä kuin lapsiltakin. Tosiaan oman retkensä väärti!
Liivia: Rakot jaloissa ei todella kävellä yhtään ylimääräistä askelta! Luulen, että jos lähtisin kahdestaan jonkun tyttöni kanssa reissuun, voisi olla tunnelma aika paljon rauhallisempi, jäisi ainakin sisaruskinat välistä.Mukava reissu kyllä kaikkiaan oli ja Tallinna kaunis.
Niina: Meilläkään ei kokemusta Muumimaailmasta, vielä pari vuotta neidit olisi otollisessa iässä Muumi-visiittiin. Toivottavasti pääsette reissuun, jo pari päivää poissa kotoa tekee ihmeitä. Matkoilla kaikkein stressaavimpia on ainakin meille ne hetket kun ravintolassa odotellaan ruokaa, mutta ne hyvät hetket jättää kuitenkin stressitekijät varjoonsa.
Rva Pioni:Tuo seinien katselumatka on perin osuva termi, sellaisia taitaisin minäkin harrastaa. Me ollaan perheenä reissattu oikeastaan aika vähän, joten itse ei meinaa etukäteen muistaa asennoitua oikein, sitten vasta matkalla muistaa, että ihan samaan tapaan ei matkailu suju lasten kanssa kuin yksin tai aikuisten kesken. Toisaalta lasten kautta ja kanssa huomaa paljon sellaista, mitä ei itsekseen laittaisi merkille. Todellakin aika aikaansa kutakin.
Outi: Tulit muuten mieleeni eräällä kadunpätkällä kun huomasin Steampunk-museon. Teidän korkeuksilta Tallinnaan lähtö onkin ihan erilainen projekti kuin täältä Etelä-Suomesta, mutta mene ihmeessä käymään.
Haluaisin myös Tallinnaan oikein kovasti, ehkä myöhemmin syksyllä, toivon niin, olisi kiva pyöriä siellä lasten kanssa, lasten kanssa näkee kaupunkia myös hieman eri vinkkelistä, vaikka nuo meidän on kyllä jo aika isoja, mutta silti semmoiset yhteisreissut on hauskoja ja meilläkin edelleen mennään aika lailla niiden ehdoilla, tai ehkä nykyään vähän kompromissilla, että jokaiselle jotain, Tukholmassakin puoli päivää oleiltiin puistossa, kun ne halus kiivetä ja hyppiä, hain sitten kaupasta hurjan hyvät eväät ja käytin ajan piknikkiin ja paikallisten tiirailuun.
Upea katto tuossa arvatenkin kirkossa, Tallinnassa on niin hienoja rakennuksiakin.
Suloiset tytöt ikkunassa :)
Olin itse Tallinnassa heinäkuun puolessa välissä neljän nuoreni kanssa joista yksi pojuni :) ja voi miten tykkäsivät juuri tuosta mitä sanot ihanan mannereurooppalaiseksi tunnelmaksi!Vaatekauppoja ja kirjakauppoja koluttiin levyjä ihmeteltiin mutta onnistuin teetä ja suklaatakin löytämään:)
kiitos suloisesta kuvamatkasta kanssanne ja ehkäpä jossain vaiheessa sinäkin pääset nauttimaan rauhassa kupposen ja ihmettelemään kuten itse mietin -miten ihmeellisen mukavia nuoria sait matkakaveriksi.
tuon saman huomioin itsekin noiden juomarullakoiden kanssa kulkevista ja sydäntä kirpaisi kun näki lapsienkin vetävän vanhempiensa oluita vetokärryissä...
ihanaa elokuuta
♥
Nauratti tuo, että tämä äiti ostaa kyllä lapselle puulelun. Niin minäkin tein, mutta harmi vaan, että useimmiten lapset itse halusivat jotain muuta, jos pääsivät valitsemaan. Vaikka kyllä palikat yms. olivat myös kovassa käytössä.
Kiitos ihanista Tallinnan kuvista! Tekisi mieli kokea kesä-Tallinna, olen kokenut vasta talvisen ja keväisen Tallinnan.
T. Toinen, joka ei ole huvipuisto- tai kylpyläihmisiä, mutta on kummissakin venynyt käymään.
himalainen:Piknikki sillä välin kun lapset purkaa energiaa puistossa kuulostaa ihan tosi hyvältä. Tuossa kirkossa sattui olemaan urkuri juuri tuolloin harjoittelemassa, se hiljensi lapsetkin paikkaan sopivalle tasolle.
Maria:Toivon todella, että tyttöni haluavat vielä nuorina neitoina matkalle vanhempiensa kanssa, silloin näkökulma ja puheenaiheet ovat taas aivan erilaiset kuin nyt.
Kirjailijatar: Kyllä meilläkin tuo tarve puulelun ostamiseen on aika harvinaista. Minä luulen, että lokakuinen Tallinna voisi olla seuraava minkä haluaisin nähdä. Lukemattomat jalot lehtipuut ja syksy on varmasti hieno yhdistelmä.
They are so beautiful, the three little blond girls.
Bohemian girl: Thanks for popping by with your lovely comment.
Lähetä kommentti