Pöytä, kimppu ja takaovi

Yhden pöydän järjestin. Siivosin pois muutaman viikon postit, pikkuneitien väritykset ja viralliset. Suurempaan siistimiseen ei nyt vielä rahkeet riitä. Toukokuussa on kodin osana epäjärjestykseen tyytyminen, koska se vähä aika, mitä töiltä ja unelta käyttöön jää, on oltava ulkona, etenkin jos aurinko paistaa ja se onneksi on paistanut. Toisaalta ei se nukkuva kotiväki myöskään ehdi pientä tai edes suurempaa epäjärjestystä huomata. Välillä jälkikasvun saaminen sisätiloihin edes lyhyeksi ruokahetkeksi on taistelun takana, heille kesäinen koti on lähinnä erinäisten ulos kannettavien tavaroiden varastointipaikka ja teltan puuttuessa myös siis nukkumapaikka.

Kissan ilmaantuminen talouteen on muuten aiheuttanut kukkakimppuongelman. Vähänkään myrkylliset kukat ja toisaalta rikkoutumiselta varjeltavat maljakot pitää nostella ylös hyllylle turvaan, jos itse poistuu paikalta. Nyt miettii aina kahdesti ennen kuin poimii kukkia maljakkoon ja samalla kaipaa maljakkokukkiaan. Toisen kissapedon karkaaminen on tehnyt terassin käytöstäkin oman taiteenlajinsa. Jotta jäljelle jäänyt kissa ei pääsisi livahtamaan omille teilleen, pitää ovet sulkea jäljessään pikavauhtia. Mikä kesäkoti se sellainen on, jossa takaovi ei voi olla auki koko ajan? No, eipä ainakaan tule hyttysiä sisälle, vaikka niitä runsaanlaisesti jo tarjolla olisi.

The life in May is totally outdoors. The best I can do indoors, is to clean one table and decorate it with flowers (until the cat comes and I need to put the flowers on a shelf).