Tuli joskus viime kesänä luvattua lapsille retki SeaLifeen Helsinkiin. Koska Korkeasaari ja luonnontieteellinen on kierrelty jo aikaisemmilla reissuilla, oli luontevaa ulottaa matka seuraavana päivänä lahden toiselle puolelle. Piipahdus Tallinnaan tarjosi myös meille aikuisille kesän ulkomaaosuuden. SeaLife ja Lintsin ilmaiset huvitteluvälineet riittivät hyvin yhteen iltapäivään. Merteneläviä ihmettelin minäkin mielelläni, vaikka huvipuistoihmiseksi en tunnustaudu. Vakaasti näyttää siltä, että olenkin perheen ainoa ei-huvipuistoihminen, nuorimmaisestakin kehkeytyi jo kunnon huvittelija.
Tallinnassa odotti huone kylpylähotellissa. Miltei yhtä vähän olen kylpyläihmisiä kuin huvipuistoihmisiä, mutta kolmen lapsen kanssa matkaillessa lasten viihtyvyys ja viihdyttäminen on aika keskeistä. (Luin juuri ennen matkaa Kyllikki ja Saara Villan Äidin lokikirjaa ja en voi kuin ihailla sitä tapaa, millä Saara äitinsä kanssa matkaili. Meidän kuusivuotias on niin energinen ja liikkuvainen tyyppi, että mahdollisuuksia liike-energian purkuun on pakko järjestää päivään ja ruokailurytmikin pitää olla ennakoituna. Samaa soljuvaa positiivisuutta ja ennakkoluulottomuutta en myöskään ole onnistunut lapsiini istuttamaan kuin mitä Kyllikin ja Saaran kanssakäymisestä matkoilla huokui, toisaalta väitän osaksi olevan kyse myös ainokaisen lapsen ja sisarussarjan välisestä erosta. Mutta kävellä osaavat, pitkään ja nurisematta ja se on paljon se.) Muutamaan suomalaiseen kylpyläkokemukseen verrattuna kokemus oli ihan hyvä. Vauva-altaassa oli riittävästi vettä, niin ettei aikuinen joutunut värjöttelemään ja porealtaita oli niin monia että aina löytyi sopuisasti tilaa myös äänekkäälle lapsikatraalle. Isommat neidit alkavat olla jo niin taitavia vedessä, että heidän vesielämästään voi jo nauttia rentoutuneemmin kuin pari vuotta sitten. Hitusen haastetta aiheutti kaksivuotias minäitte, joka ei vielä osaa uida, saati sitten sukeltaa, mutta kaiken kuulemma osaisi tehdä ja järjestää ihan itse.
Kun yhteiskuntarauha oli kylpyläpulikoinnilla taattu oli aikuisten vuoro saada osansa eli oli kaupunkikävelyn vuoro. Olen viime kerran ollut Tallinnassa muistaakseni vuonna 1995 ja voitte kuvitella, että aika erilaisen kaupungin muistan. Silloin olin Virossa pari viikkoa myös maaseudulla ja muistan miten olin huolissani siitä, päästetäänkö kaikki upeat vanhat rakennukset rapistumaan, mutta niin ei ainakaan Tallinnassa näytä käyneen. Minusta kaupungista oli tullut monin verroin keski-eurooppalaisempi kuin se kaupunki oli, jossa aikanaan vierailin. Varmasti turismin kasvu on syönyt parasta särmää, mutta aika varauksesttoman ihastunut silti olen vanhaan kaupunkiin, siitäkin huolimatta että meitä turisteja kamerat kaulassa näkyi enemmän kuin paikallisia. Lasten kanssa jäi ostoskierrokset väliin oikeastaan tyystin, koska hotellista ulos lähteminen tarkoitti yleensä lapsissa heti aktivoituvaa nälän tunnetta. Keskimmäinen bongasi heti ensimmäisenä iltana puisen keppihevosen, joka oli pakko hakea toisena päivänä (jos lapsi haluaa puulelun, sen tämä äiti todellakin ostaa) ja niin seurueemme edellä laukkasi loppumatkan ajan aina korttelin edellä puuratsu Bella.
Loppukaneettina on pakko sanoa viime päivien viinaralli-keskusteluun liittyen, että tämä mamma katseli silmät ymmyrkäisinä maanmiehiään, jotka lastasivat laivaan metallirullakkoja täynnä tökkilaatikoita ja pulloja ja näytti siellä tullissa kuormalavojakin olevan. On niitä motiiveja matkailuun aika erilaisia. Vetokärryllisen lankaa tai pellavakangasta ymmärtäisin kyllä ihan hyvin, mutta siihen tarvittaisiin ihan uusi reissu. Jäi näet kaikki käsityöliikkeet välistä ja teekaupan antimet mahtui repun sivutaskuun.
We made a little trip to Helsinki and Tallinn. Because the major part of our family is under 10 year-olds we visited the SeaLife Helsinki and stayed two nights in a Spa Hotel in Tallinn. If I had traveled alone with my husband we would have chosen differently, but this was a nice way of offering us all something we like and most of all keeping the kids happy and still we got our little share of being abroad (in Estonia in this case) this Summer. I definitelly need another trip to Tallinn in order to visit all the hand-craft stores I left aside this time, browse the whole old town through and to take as many photos as I wish.
