5.5.2012




Kun on ulkona, ei ehdi tehdä mitään sisällä. Kun sitten viimein on sisällä, ei ehdi tehdä muuta kuin huushollata, koska vääjäämättä kotitöitä kasautuu. Siinä sivussa ihminen vieraantuu tietotekniikasta, blogger on hiljaa ja laskujen eräpäivät paukkuvat ohi, kun nettipankkiin on liian pitkä matka. Ja vaikka ei varsinaisesti edes olisi ulkona, on puoli puutarhaa ikkunalaudoilla huutelemassa vettä ja huolenpitoa, välillä sitä huutelevat nuo ihmistaimetkin. 

Ihmistaimiin liittyen sain joku aika sitten Mamman uunin Marialta tunnustuksen, jonka toki ilolla otin vastaan, mutta samalla totesin, etten tunnustuksen mittaa tunne täyttäväni. En, koska kyseessä oli Vuoden mutsi-award.  Pelin henki vaati jatkamaan lauseita ja tässä niitä nyt tulisi:



1. Tunnen itseni vuoden mutsiksi. No,minä en ainakaan tunne, en sitä paitsi muuten aio tulevaisuudessakaan olla mutsi. Ihan äiti vaan tai teineille voidaan myöntää erityisoikeus vaikka äippään. Suurimmat onnistumisen tunteet liittyvät niihin hetkiin, kun löydämme tai keksimme jotakin yhdessä, kun kanava on auki molempiin suuntiin. Saadaan sama oivallus tai löydetään yhteinen nauru tai sääntöväännön jälkeen lapsi ymmärtää, miksi asia on ja pysyy, kuten aluksi sanottiin.

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on löytää tasapaino huolehtimisen, suojelemisen ja oikean vapauden määrän välille.

3.Suurin lapseltani saamani kohteliaisuus on heidän luottamuksensa siihen, että autan tai löydän ratkaisun. Suuria sanallisia kohteliaisuuksia lapset viljelevät päivittäin, kertovat rakastavansa, sanovat maailman parhaaksi, vaikka kyllä niitä vastakommenttejakin jo kuulee, niin että realismi säilyy.

4. Kello 12 yöllä olen yleensä sängyssä lukemassa, nyt viime viikkoina jopa jo unessakin.

5.Kello 8 aamulla olen yleensä puolihereillä. Nuorin on tullut nyt siihen ikään että aamulla meno alkaa mielellään jo vähän aikaisemmin ja heti täysillä, äidin ei auta muu kuin kiskoa itsensä väkisin vipeltäjän perään.

6.Haluaisin sanoa lasteni isälle: Olen saanut aarteen kun sinut sain lasteni isäksi, olet ihan paras ja hurjan rakas!

7.Haluaisin sanoa omalle äidilleni: Muista pitää myös itsestäsi huolta ja hemmotella, me pärjäämme kyllä!

8.Viimeksi kiroilin äänettömästi lyödessäni pikkuvarpaani tuolin jalkaan. Ääneen ja kunnon kirosanoilla aniharvoin.

9.En ole koskaan osannut ajaa autoa, nyplätä pitsiä, puhua arabiaa...Joitakin noista voisin vielä toki opetella.

10.Parasta mitä housut jalassa ja ilman lapsia voi tehdä on syödä pitkän kaavan mukaan, hyvässä seurassa, laadukkaassa ravintolassa.

Äitienpäivä lähenee, joten haasteeseen saa tarttua  jokainen, joka haluaa äitiyttään tarkemmin pohdiskella. Erityisesti pystin jätän Inalle, jonka äitiarkeen lisähaasteensa tuo vieras maa.

3 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Kiva kiva kun vastasit !Ja kiitos kun ehdit.Lämmin ajatus sinulle myös tuleviin päiviin

maria

Merruli kirjoitti...

Maria: Ihan ilo tämä oli miettiä ja kirjoitella.Kiitos sinulle!
Joka kevät ihmettelen tätä samaa ilmiötä, kun päivä pitenee, mutta en tunnu ehtivän kaikkeen mitä haluaisin. Toukokuun jälkeen meno aina rauhoittuu, olipa kotona tai töissä.

Ina kirjoitti...

Kiitos miljuunasti tasta tunnustuksesta! Olipa iso yllari mutta pelasti mun viikon! :D
Halit!