Loppuvuosi on yleensä neuleille suotuisaa aikaa, mutta tänä vusonna yhtälailla bloggaaminen kuin neuletahtikin joutuivat työelämän tuomien rajoitusten uhreiksi. Silti yllättävän paljon ehti vuoden kuutena viimeisenä kuukautena lankojen kanssa tuohuta.
Heinäkuun neuleintoa vauhditti isotätiltä saatu kassillinen lankoja (huomaa koivunsiemenet kuvassa, niitä riitti aivan määrättömästi). Lankavaraston lisäosasta syntyi pienimmälle miami vice-väreissä tumput. Neuloin tumppuja takaterassilla istuen ja sinne terassilautojen väliin sujahti yksi neliskulmaisista puikoistani, siellä se puikko nyt odottaa, josko joskus olisi syytä terassilautojen irrottelemiseen. Ehdin vain todeta pitäväni kulmikkailla neulomisesta. Neuletakkiakin jatkoin heinäkuun olemattomissa helteissä.
Elokuulla alkoivat työt, mutta viimeisinä lomaviikkoina sain vihdoin valmiiksi yli vuoden satunnaisaherruksen jälkeen Stripe Study-huivini. Projektin valmistumista vauhditti Titityyn mysteeriklubiin ilmoittautuminen. Kovalla tohinalla aloitin Norosta konttineulehuivia, mutta alkuinnostuksen jälkeen projekti tyssäsi noin 25 cm kohdalle. Ei taida tulla konttineulehuivia tähän talouteen.
Syyskuu toi mukanaan syksyn värit ja mysteerineuleen aloituksen. Isotädin lankoja virkkailin afrikkalaisiksi kukkasiksi, mutta peitoksi ei niistä paloista tällä vauhdilla ole vielä pariin vuoteen. Aina välissä saatoin neuloa ikivanhoja keskeneräisiä, mutta mitään oleellista ei syyskuussa valmistunut.
Lokakuu ja pakkaskauden ensitahdit saivat puikot suihkimaan uudella innolla. Mysteerihuivi eli Varjo valmistui silloin kuin pitikin ja siitä tuli oitis ehdoton suosikki. Nuo Veera Välimäen suunnittelemat raitahuivit, Stripe Study ja Varjo ovat olleet vuorotellen kaulassani koko loppuvuoden ja ovat myös keränneet positiivista huomiota ei-neulojilta.
Samoin Veeran suunnittelema neuletakki, Downtown block, valmistui pakkasille, puolivalmiina se odotteli jokusen viikon blokkaamista ja nappeja, mutta kylmät saivat ylittämään viimeistelykynnyksen. Neuletakkiin olisin muuten supertyytyväinen, mutta Cascade Wool on nyppyyntynyt aivan käsittämätöntä vauhtia. Luulin valitsevani pomminvarman langan, mutta sellaista ei taida ollakkaan
Keväällä aloitettu poncho sai armon jäädä kauluriasteelle, kuopukselle aiottu on nyt keskimmäisen käytössä. Isoveli-lanka oli tuohon malliin liian jäykkää, joten lyhennetty versio mallista on sikälikin perusteltu.
Marraskuussa veivät työt päähuomion, mutta kädentaito-messuilta kotiutunutta lankaa piti heti jatkojalostaa lapasiksi. Holst garn- lapaset päätyivät ystävän joulupakettiin.
Koska kaikki omat villasukkani alkoivat olla enemmän rikki kuin ehjiä, piti syyslomalla sutaista helpot novitalaiset. Mutta tuo pitsisukkapari olikin sitten vuoden kamalin neuletaistelu. Helppo mallikerta vastusti niin, että jouduin työn purkamaan ainakin kymmenisen kertaa. Harvinaista kyllä, en suostunut luovuttamaan, vaan neuloin projektin hampaat irveessä virheineen kaikkineen loppuun.
Joulukuulle riitti muutakin puuhaa kuin neulomista. Joulupakettiin melkein ehtivät perussukat miehelle ja ohuet villasukat nuorimmaiselle. Nyt sitten yritän pitää harhailevan neulemieleni niissä lukuisissa joskus aloitetuissa projekteissa. Kirjoneulesukat jos saisi vielä itselleen valmiiksi, tammikuulle 2-vuotiaan synttärineuleen eli Veeran Gathering Stripes-puseron ja ystävälle aloitetun Lucy-pipon voisi sen jälkeen jo luvan kanssa laittaa alkuun aivan uusia projekteja.
Huh, olihan näitä lopulta aikalainen määrä. Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti. Mutta hei, tämänhän pitikin olla myös neuleblogi.