Miksi nainen virkkaa sienen, vaikka sama aika taitaisi mennä patalappuun? Tai miksi nainen paahtaa kastanjoita, joita ei lapset suostu edes maistamaan. Vastaus on helppo, koska pienissä asioissa piilee parempi mieli.
Sienen mukailin Lesley Stanfieldin Virkkaa kukkia, perhosia ja korentoja- kirjan ohjeesta. Yllätyksekseni sieni haluttiin heti leikkeihin mukaan.
A rainy day is a good day to crochet a mushroom and roast some chestnuts. Small things that make a better mood.
5 kommenttia:
Ihana sieni! Niin söpöinen.
Ja hmmm,ovatko paahdetut kastanjat hyviä? En ole ikinä maistanut vaikka olen niitä aika keräillyt..
Onko sulla tuo kirja? Minulla on se edellinen katselukirjana;) ja tuotakin tekisi mieli.
Niin suloinen sieni. ja paahdetuista kastanjoista hmm olen joskus kuullut mutta oikeasti minuakin kiinnostaa miltä maistuu?
Anu
Sieni on söpö:) Mulla tulee kastanjoista mieleen Pariisi syksyllä 2002. Oi niitä aikoja.
Niina:Kastanjat paahdettuina taitaa kuulua niihin ruoka-aineisiin, jotka jakaa mielipiteet. Itse pidän, mutta iso osa siitä on vain nostalgiaa. Koskaan en ole itse kerättyjä paahtanut, kait eri lajikkeita ja kaupungissa olisivat kait täynnä saateitakin.
Rva Kameleontti: Kirjaston kirja, mutta nyt kovin mietin kannattaisiko se hommata omaan hyllyyn. Siitä mukava, että sekä neule että virkkausohjeita.
Valloittava valkoinen: Kastanjoiden maku muistuttaa mielestäni etäisesti sokerimaissia. Lapset sanoivat, että maistuvat pavuilta. Sellainen jauhoinen makeahko maku joka tapauksessa.
Riikka: Sveitsin muistojen takia minäkin niitä kastanjoita paahdan, mutta ihan täysin samaa tuoksua ei kotiuunissa saa aikaan kun mitä katukojujen tuoksu on.
Lähetä kommentti