Ei kotiarki kyllä mitään hidasta ole, ei meillä ainakaan, vaikka kuinka toivoisin. Kuten joka syksy yritän löytää päivästä hetkiä jolloin neuloa alpakkapipo. Ihan varma en ole, missä välissä saisin tämän pipon, oranssiruskean raitahuivin, suunnitellut lapaset, keskimmäisen neuleliivin, nuorimmaisen sukat ja kaikki muut aloitetut tai suunnitellut neulottua. Vielä en ole tavoittanut sellaista arkirytmiä, joka sallisi hitaita hetkiä, unelmointia teekupposen kanssa tai käsitöitä, kaikki postin tuomat lehdetkin ovat kesken. Liikkeelle lähtenyt vauva, keksimmäisen kerhopäivät, koululaisen hakuretket ja koko ajan perässä laahaavat kotityöt saavat minut ihmettelemään, onko organisointikyvylleni tapahtunut jotain kummallista. Syksyn suurin tavoite on siis päästä niskan päälle arjesta. Kyllä minä sen vielä selätän ja sitten kun niin käy, minä neulon!
Alpaca on the needles is becoming a hat, like every autumn. I have (again) too many unfinished or planned knitting projects, but seemingly no time to knit. My main goal for this autumn is to find the kind of a pace that leaves time also for knitting or dreaming. So far, I haven't succeeded.