16.8.2011

Liian pitkään


En oikein ole saanut rytmiäni vielä asetettua arkipäivään. Vieläkin valo palaa yöllä yhden aikoihin, aivan liian pitkään. Osasyynä luettavat. Koskahan sitä neuloisi, eilen ehdin yhden kerroksen vauvan mekkoon. Mekosta taitaa tulla tunika, koska valmistumiseen menee liian pitkä aika. Tuo tyttö kasvaa pituutta nopeampaan kuin neuleen hameosa.

I'm still staying up way too late, mostly till one at night. Partly because of the interesting books on the read at the moment. I just wonder when I could knit again. The dress for the baby isn't growing as fast on rows as the baby is growing.

3 kommenttia:

Maria kirjoitti...

Samaa täällä "liikkeellä"-en saa itseäni ajoissa nukkumaan ja sitten taas valvoskelen ...sanoin juuri miehelle että olen toivottoman huono esimerkki lapsilleni tässä ajoissa-asiassa...
Ja tämä uusi "Merruli"-pidän kovasti.Se on kaunis.

Kirjailijatar kirjoitti...

Arkirytmiin on tosi vaikea tottua, varsinkin kun on luonnostaan iltavirkku. Mutta kun illat pimenevät, niin ehkä se siitä :)

Merruli kirjoitti...

Maria:Luulenpa, että meillä lapsista kehittyy yökukkujia, koska meillä mieskin on tätä yökyöpeli-lajiketta. Vielä lapset onneksi suostuvat viimeistään yhdeksältä unille.

Kirjailijatar: Aika monta bloggaajaa tuntuu olevan usein kommentoimassa puolenyön tietämissä seuraamissani blogeissa -sinäkin taidat välillä olla niitä myöhäisiä :o)
Meillä mies hoitaa esikoisen kouluun aamulla, joten minä herään vauvan myötä. Olen saanut nukkua siis aamulla riittävän pitkään, niin ettei rytmi ole vielä korjaantunut, mutta talvipimeä kyllä yleensä korjaa ainakin pari tuntia parempaan suuntaan.