Vaikka minä en olisi vappuihminen, niin lapset ovat. Vieraiden mukana tuli annos vappua ja osa perheestä jalkautui vapputorille. Kun muut nauttivat kylmän keväisestä huiskeesta kadulla, kuuntelin minä hiljaista taloa, leivoin juustokakun ja valvoin pienimmän unta.
Taivaalta satoi monta annosta styroksia. Onkohan hiirenkorvilla kylmä?
Minulla on sisältä lämmin: kymmenen vuotta sitten minua kosittiin ja ymmärsin vastata: "Kyllä."
4 kommenttia:
Se oli hyvä ymmärrys ;)!
Ihanaa ♥ päivää edelleen sinulle "nalle mestari"
ps.pikkuinen meillä kulkee nallukan kanssa nykyään joka paikassa:D
Voi miten mahtavat kuvat, ihana tunnelma näissä. Sellainen hyvä vappu.
Joskus sitä tosiaan ymmärtää välitä oikein. Ehkä silloin, kun kuuntelee sydämen ääntä.
Miia: Onneksi oli!
Maria: Niin hauska kuulla, että nallukka ja sen uusi emäntä viihtyvät toistensa seurassa.
Kirjailijatar:Sydämen ääntä on välillä vaikea kuunnella - onneksi edes tuolloin rohkenin.
Lähetä kommentti