Aika monesti käy niin, että suunnittelen yhtä ja toteutan lopulta jotain aivan muuta. Novita Cloud muuttui alpakkasilkiksi ja neulekirjan ohje netin ilmaisohjeeksi. Olen yrittänyt miettiä, kuinka pieniä pienet vauvat olivatkaan. Ei minulla vielä valmista vauvaneuletta ole esitellä, mutta ison osan aikaa, jonka olisin voinut neuloa omaa neuletakkiani, olenkin käyttänyt nauttien soljuvasta langasta ja itselleni uudesta tavasta neuloa neuletakki. Kun siis neulon nyt sukkaa varpaista ylös, kokeilen vauvan takkia ylhäältä alas. Näistä kahdesta pidän ehdottomasti jälkimmäisestä. Sukassa selätin jo kantapään (purin tekeleen kolmeen kertaan, ensin jotta ymmärtäisin ja sen jälkeen jotta saisin eliminoitua reiät - ei onnistunut niin hyvin kuin haluaisin). Sukkaneuleeseen vaihdoin varteen tullessani sukkapuikot, kun alkoi kaapelin kiskominen tuntua ajantuhlaukselta. Neuletakkiin pyöröt ovat juuri oikea väline.
I thought that I would be knitting a cardigan for myself, but instead most of the time I have been working on a baby cardigan. I enjoy the silk-alpaca yarn so much and find the method of top-down seamlessness so alluring that my bulky cardigan has barely seen any development. This happens quite often, I plan one thing and end up doing another.
3 kommenttia:
Minulla käy usein noin, sanon yhtä ja teen toista. Mutta ei neulomuksissa, koska en neulo. Mutta muuten muutan mieltäni kuin väkkärä ja teen ihan toista kuin vielä minuutti sitten suunnittelin.
Pienet vauvat on tosi pieniä, sen aina unohtaa kuinka pieniä. Tuosta tulee kaunis :)
Novita-cloud on ihana neuloa ja ihana iholla, en tiedä, tuskinpa silkin veroista onkaan...
Meillä olis niitä potkuhousuntekeleitä... kaikkia en vielä purkanut, värimaailma 80-l. jälkimainingit (karmeet!!!). Saa nauraa ääneen!
Kirjailijatar: Välillä sen tietää vasta viime hetkellä, mitä oikeasti pitää tehdä. On hyvä, että voi muuttaa suunnitelmiaan, vaikka lähellä oleville se ei aina helppoa ole.
Rva Pioni: Minulla on kaikki Cloudit vielä kerällä, mutta hypistelytuntuma on kieltämättä lupaava. Neljä kerää riittää sitten seuraavaan tarvittavaan neuletakkikokoon.
Jos olisin kymmenen vuotta nuorempi, voisi kasaripotkarit kuulostaa houkuttelevilta, mutta mielipiteeni 80-luvun kuoseista taitaa olla aika lähellä omaasi. Ne voisi yllättävästi mennä kaupaksi Huudossa tai jossain markkinoilla ;o)
Lähetä kommentti