Torstaina sen yleensä huomaa. Elämä ja koti on kasoina tuoleilla ja pöydillä -liikaa myös lattioilla. Energiaa riittää vielä ihan mukavasti työpäivään, mutta ilta meneekin toipuessa. Perinteiset kodin läpi kiertävät noukkimisreitit eivät kutsu kummun kanssa. Olen aika haka noukkimaan tavaroita varpaillani, mutta villasukat jalassa ei sitäkään tule harrastettua. Luon illuusion järjestyksestä yhdelle hallittavissa olevalle hyllyn pätkälle ja katson sitä ohikulkiessani. Jos ei aiemmin, niin ensi vuonna yritän pitää järjestyksen suurempana kuin kaaoksen.
On Thursday it's usually evident -the chaotic shape of our home, the piles on chairs and tables, even on the floor. I still have plenty of energy to get through my workdays, but when I get home, there is only rest I can think of. Picking up things with the baby belly isn't much fun, so mainly I just let it be. Instead I create an illusion of order on one shelf and look at it when I pass by. If not sooner, I'll clean it all up next year.
3 kommenttia:
Joskus oikein ihmetteln, kuka tààllà minun huushollissani oikein sotkee. Peilistà nàkee sitten vain omat kasvot. Toisaalta, onneksi nyt on aikaa nysvàtà paikkoja. Mukavaa viikonvaihdetta, isànpàivàà.
Voi sinua "kummukasta"♥ anna kasojen olla -teen itsekin usein niin ,eivät loppujen lopuksi kauaa ole poissa raivaamisen jälkeenkään..-ja aivan oikea tuo päätöksesi tehdä yksi kohta katseen lepäämispaikaksi.Näen vielä unta masuasukas -ajoistani-kun seitsemän heitä sain kannatella mukanani..
Hyvää viikonvaihteen aikaa ja isänpäivää
lämpimästi
maria
Lissu: Jos rehellisesti katselen kotiamme, on siellä valitettavan paljon ihan itsekin luotua kaaosta, askartelu- ja käsityöhamstraus aiheuttaa lieveilmiöitä. Paitsi, että koko lauantai siivottiin yhdessä ja nyt on hetken kaunista ja levollinen mieli.
Maria:Niin totta sanasi siitä, että kasat löytävät hyvin pian tiensä takaisin. Seitsemän lasta on upea lahja ja etuoikeus! Ehkä minäkin saan tulevaisuudessa nähdä unia näistä ajoista, jos tämä raskaus jää viimeiseksi.
Lähetä kommentti