Haasteita

Päiviä, jotka eivät valkene.

Hetkiä, joissa harmaa

liottaa helmojaan lätäköissä

välittämättä siirtyä.

Vielä ei ole valkoisen vuoro.

Jostain syystä tämä sumu ja harmaus eivät kuitenkaan minua häiritse, minusta ulkona on kaunista. Väsyttää toki, mutta tuskin se vain pimeästä johtuu. Valokuvaaminen käy koko ajan haasteellisemmaksi, ainakin kun ei halua käyttää salamavaloa. 

I'm not bothered by the greyness of the days, I find it beautiful. But I'm bothered by the fact that taking photos without a flash light gets harder and harder.

Neulerintamalla olen itse asettanut haasteet eteeni. Haluan saada neuletakin, mutta omat hihalliset neuleeni tuppaavat jäämään aina puolitiehen. Nyt valitsin niin paksun langan (Novita Jambo), että neulepintaa syntyy vauhdilla. Pähkäilin kahden eri mallin välillä, mutta tuo epäsymmetrinen vei voiton. Malli ei ole tässä se haaste, vaan työn loppuun saattaminen ja järkyttävän paksut puikot.

I have set a few challenges to myself what comes to knitting. I want to have a cardigan for myself and get it ready. To make it more likely, I chose a super bulky yarn, even though I hate knitting with 10mm needles.

Toinen neulehaaste itselleni on ollut sukkien neulominen pyöröpuikolla varpaista aloittaen. Olen ollut varma, että se on jotakin salatiedettä, jotain johon omat aivoni eivät taivu. Vihdoin otin ohjeen käteeni, etsin netistä lisäapuja ja huomasin, että ihan järkiperäisestä toiminnasta taitaakin olla kyse. Toki kantapää on vielä kaukana edessä, mutta onnistuin luomaan silmukat ja aloittamaan työn, nyt jo harmittaa, että en ottanut mukaan lisähaastetta ja luonut samalla kahta sukkaa yhdelle puikolle.

My other knitting challenge for a long time has been the magic cast-on and knitting socks from the toe up. This weekend I decided to prove myself that I can do it - and as it seems, I can. Well, the heel is still way ahead, but perhaps I will manage it as well. Actually I should have challenged myself more and cast on two socks at a time, unfortunatelly I didn't.