Perjantaina sain sinisiä kortteja häneltä, virkkailin Porvoo-neliöitä ja tutustuin kolmeen uuteen innostavaan ihmiseen: Tuikkikseen, rouva Pioniin ja yhden ystävään. Ihmeellisen paljon voi joukko toisilleen vieraita löytää innostumisen aiheita. Näin kävi kun pipertelimme Runossa.
Lauantaina näin kevään ensimmäiset sinivuokot vanhempieni puutarhassa, kukat sulkeutuneina sadetta ja viimaa vastaan.
Sunnuntaina minä sulkeuduin työhuoneeseen räntäsateelta piiloon ja vaihdoin tekniikkaa. Oli vihdoin aika tunnustaa, että en tule liimaamaan lehtileikkeitäni koskaan kirjojen sivuille. Tarvittiin jotain nopeaa ja helppoa. Monessa blogissa on ollut esillä juuri oikea keino: reijittäjä käteen ja sivut suitsaitsukkelaan kansioon.
On Friday: Blue cards from a blog friend in a blog meet.
On Saturday: The first spring anemones (pennywort) in my mum's garden.
On Sunday: Organizing the blue and all the other pages from magazines into a file.
4 kommenttia:
Tuo konsti kuullostaa kätevältä. Joitakin pinoja jäi minullakin vielä reijitettäviksi ja lankoja kerittäviksi. Oli toisaalta mukava antaa lupa itselleen sisäilyyn, sillä ulkona oli tuskaisen kylmä tuuli.
Mulla on sisustusleikkeet odottaneet liimaamista yli vuoden, nyt lajittelin ne lopulta semmoiseen taskukansioon odottamaan lopullista sijoittamistaan. Muotikuvat mulla on tuollalailla kansiossa, ja niitä on kyllä helppo selata siitä.
Sininen on yksi kaikkien aikojen lempivärejäni, joten kuvasi osuivat kyllä esteettiseen silmääni täydellisesti.
Taitaa olla tuo reijittäjä ja suitsukkelaan viisainta täälläkin. Kiitos vinkistä!
Rva Pioni: Lopulta "jouduin" hetkeksi ulos ja heiluttelin vähän haravaa, mutta tuuli oli todella pureva.
Mimmi: Sininen on minulla aika uusi tuttavuus tai paluuihastus, joskus 80-luvulla kuuluin vaaleansiniseen leiriin vaaleanpunaisen sijasta.
Outi: Ihmettelen täällä, miksi en tätä aiemmin keksinyt/jaksanut. Vaikuttaa vaan siltä, että tarvitsisin paksumman kansion.
Lähetä kommentti