27.11.2009



 

It's more of drops and puddles than freeze and snowflakes outside, but still it's the time for the waiting of Christmas to begin. On Sunday it's the first of Advent and so I left my kids loose with a bit of gingerbread pastry inside the house, no matter what the weather is outside.


Ulkona ropisee, solisee ja läiskyy sen sijaan että leijailisi, narskuisi ja tuiskuttaisi, mutta silti joulun odotus alkakoon. Ensimmäisen adventin kunniaksi päästin lapset valloilleen piparkakkutaikinan kimppuun, eivät haittaa ilmat joulunodotusta sisätiloissa.



3 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Silti alkakoon, samaa mieltä olen! Kävin iltalenkillä ja oikeastaan ne vesipisarat puiden oksilla näyttivät...helmiltä. Voih, piparitaikinaa...njam!

outi kirjoitti...

Minäkin yritin kuvata sadepisaraa oksalla tänään. Olivat niin kauniita. Sade ropisi ja lapsi kiljui vaunuissa. Jätin sikseen. Nyt huomaan monien onnistuneen minua paremmin. Onneksi.

Merruli kirjoitti...

Satu: Iltalenkki kuulostaisi hyvältä. Olen syksyn tullen jämähtänyt liikaa sisälle. Piparitaikina oli sitä helpointa mahdollista eli pakastealtaasta.

Outi:Minä huomasinkin blogikierroksella, että sadepisarat ovat olleet viime viikon hittiaihe. Hämmentävän samanlainen kuva kuin itselläni löytyi muistaakseni Puhdin blogista, toisistamme tietämättä, oltiin valittu miltei sama rajaus, puulaji oli sentään eri.
Huutavan lapsen kanssa mikä tahansa suoritus muuttuu haastavaksi ja hankalaksi. Näiden isompien lasten kanssa kuvatessa ongelmana on liian innokkaat valokuvamallit, jotka yrittävät saada osan itseään jokaiseen ruutuun.