Look out of the window doesn't look like winter, but I'm still hopeful with my amaryllis. At least it shows some signs of life.
Kuume laskee ja elämä voittaa samaa jalkaa. Jostain syystä sairaslomien terapiamuodoksi on muodostunut helmiaskartelu. Kuten kuvasta ehkä näkyy, teen helmeilyni vapaalla tyylillä ja liikoja ajattelematta ja pidän lopputuloksesta juuri sellaisena.
Katsahdus ulos ikkunasta ei talvea lupaa, mutta toivo amarylliksen kukinnasta elää vielä. Ainakin elonmerkkejä on havaittavissa.
Some more stashings from the crafts fair. These give me a nice tingle, but I'm not sure yet, where it leads.
Pari lisävarustusta Käsityömessuilta. Nämä kutittelevat mukavasti mielenpohjalla, mutta vielä ei tiedä, mihinkä johtavat.
4 kommenttia:
Vapaan tyylin helmeily on juuri se paras muoto! Kauniit värit koruissasi, samoin muodot.
Hienoja helmitöitä! tuon pitsin ottaisin heti joulukorttiaskarteluja varten.
Voi pientä parturia :( Hyvää joulunodotusta kuitenkin. Toivottavasti olet jo kunnossa!
Kauniit korut! Helmiaskartelu houkuttaisi minuakin taas pitkästä aikaa...
Ilona: Kiitokset. Vapaa tyyli on ihanan, heh, vapauttavaa.
Katilein.Kiitos, nyt olen jo kunnossa. Pitsiä olisi pitänyt ostaa enemmän, mutta kun piheys iski väärään väliin, ei tuosta pätkästä ole kuin yhteen projektiin -valitettavasti.
Paperisydän: Kyllä, ehdottomasti vaan helmiaskartelemaan. Sitä näköjään ehtii kiireessäkin, joka ei jousta esim. neulomiseen.
Lähetä kommentti