Rusakko istuu keskellä tietä. Tervehtisin toista aamutuimaan, mutta eläin ei jää odottelemaan huomenia. Työnnän käteni syvemmälle hihoihin, koska kylmä ei ole vielä ehtinyt pois. Kaupungin rajalle asti matkaan sumupumpulissa,
maisemakin puoliunessa.
Iltapäivällä otan juoksuaskelia kotimatkalle, huivit ja takit jo liikaa. Aurinko ja auringonkukat yhtä kirkkaita, punastun lämmöstä tomaattien tahdissa. Myyvät vielä kirsikoita, minusta on puolukoiden aika.
Kesäkukat odottavat henkeään pidätellen saapuuko halla hämärän myötä, mutta yön pimeydessä liikkuukin toinen
ja maalaa puiden lehtiä.
7 kommenttia:
Sina se osaat kuvata aina niin kauniisti asioita. Voin sieluni silmin nahda sen rusakon, joka ei jaa odottamaan ja melkein sen jonkun, joka maalaa puiden lehtia. Ihanaa syksyn alkua sinne.
Niin kaunis teksti, voi että! Minustakin on jo puolukoiden aika, ihmettelen iltäpäivien kuumuutta, ja vaikka niin tykkään, enkä haluaisi luopua, niin onhan jo syksy, väistämättä.
Mielettömän kaunis teksti. Ja kuvatkin. Tähän oli helppo eläytyä, sillä ilma on juuri tuollainen. Tykkään ihan hirveästi näistä päivistä, vaikka pukeutuminen onkin hankalaa.
Voih, niin kaunista. Pakahdun.
Jäät kirjanmerkkeihini.
Rakastan kauniita kuvia ja jännittäviä lauseita.
Voi miten kaunis syksyteksti. Tykkäsin kovasti viimeisestä lauseesta, se jäi päiviksi pyörimään mieleeni, halusin tulla sanomaan sen.
Ina:Kiitos sinä kultainen. Meidän nurkilla on vakirusakko.
Satu:Ihmeellistä kyllä, ne kuumat iltapäivät jatkuvat vieläkin. Tarkenin tänään hihattomalla paidalla, tälläinen palelija syyskuussa.
Kirjailijatar:Kiitos, kauniista sanoistasi. Jos oli lempeä kesä, niin on kyllä syksykin.
Homsantuu: :o))
rva vaaksanheimo: Mukavaa, että kävit ja ilahduttavaa, että haluat tulla toistekin. Meillä muuuten iltakirjana juuri menossa Onnelin ja Annelin talvi, tuli tuosta vaaksanheimosta mieleeni.
Mirva:Kiitos, että sanoit. Ilahdutit.
Lähetä kommentti