Tässä päivässä on ollut valo. Aurinko on tanssinut seinillä, matalalla pensaikossa, puiden keltaisuudessa ja heinien havinassa. Valo oli ystävän tarjoamassa autokyydissä ja monessa pienessä hetkessä.
Johanna Venhon Valo odotti minua kirjastossa. Palautin Kerjäläis- romaanin, jotta seuraava jonottaja pääsee tutustumaan Vatanescuun. Uutuushyllyssä nökötti Venhon Syntysanat, jonka ymmärsin Ilsen suosituksesta poimia mukaani. Koulun pihalla odotellessani esikoista makustelin runon ensisäkeitä ja heti tiesin, että tästä pidän. Muistin miksi rakastan sanoja jopa enemmän kuin tarinaa. Ei taida lukuvalo sammua kovin aikaisin tänäkään yönä.
There was even more good books waiting for me in the library. Good books, a nice offer from a friend and plenty of October sun made this a real good day.
2 kommenttia:
Tuli mieleeni, että minä luin viime viikolla yhden Petri Tammisen romaanin, josta muistan vain sanat, en tarinaa. Muistan, että nautin kielestä suunnattomasti, mutta juonesta muistan vain muutaman pääpiirteen.
Olin jotenkin tosi onnellinen asiasta, siis että pääosaan korottui kerrankin jotain muuta kuin juoni.
Minäkin tunsi semmoista esi-ihastusta Venhoon luettuani Ilselän Minnan arvostelun. Täytyy tutustua.
On ollut kyllä ihania valoja, viime päivinä.
Lähetä kommentti