3.6.2011

Hiljaisemmin




Isommat olivat pari yötä mummun hoivissa ja me kummallisen hiljaisessa kodissa. Lauluja, tarinoita, höpö-juttuja, mutta myös ei-sanoja ja kinasteluja puuttui kahden edestä. Jätin kotihommat rempalleen, somistin vain keittiön pöydän ja siinä istuin, luin ja neuloin - välillä yhdessäkin oloillen. Pienin sai kertoa niin monta juttua kuin halusi ja luulenpa, että samalta tuntui isommistakin mummulassa.

Hiljaisuudessa puikotkin alkoivat laulaa uudella innolla. Kerrankin teen molempia sukkia yhtäaikaa ja mielenpohjalla on aloituksia odottamassa.

The older kids were away at granny's for couple of days. The house was silent. I left most of the chores undone and made only the kitchen table pretty for me to sit aside, sip some coffee, knit and read. The joy of knitting is coming back, I guess.

4 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Upean näköinen maljakko sinulla. Ja tuo vohvelikirjonta-kirja kiinnostaa, tykkään niin vohvelikankaista.

Maria kirjoitti...

Suloisia tunnelmia sinulla ja niin akunis tuo vihreä!!

Ilona kirjoitti...

Ihana alakuva. Juuri oikealla tavalla tärähtänyt.

Maljakkoa ihailen minäkin.

Merruli kirjoitti...

Merja: Maljakko on lempparini ja edukas kirppislöytö. KUnnon vohvelikankaan löytäminen taitaa olla kirjonnassa se haastavin osuus.

Maria: Olen niin iloinen tuon langan sävystä. Kova olisi hinku saada sukat valmiiki,koska haluan varpaat vihreään!

Ilona: Kiitos, jos tuo kuva vaikka toisi neulomiseen vauhtiakin, olen näet aika hidas.