Lapset antoivat nukkua aamulla. Mies lähti lasten kanssa luistelemaan ja sain nukkua päivällä. Yhtään unta en muista. Kerään voimia ja kasvatan. Unen tarve pieneni ja ohessa pieneni pyykkivuori. Tiedäthän, niitä epämääräisiä, ei niin kovin kaivattuja, joita pesiytyy pyykkikaapin perukoille. Niitä, joita ei arkena jaksa. Huomenna onkin vuorossa jo arkiasioita vapaapäivästä käsin.
4 kommenttia:
Voi juuri noin se menee.Arki asioita vapaa päivän kulmista.mutta myös oloilua sitä toivon tänään.Sitä ennen hyvää yötä.
Hyviä unia, tarvitset niitä nyt! Ja tuohon aiempaan, meinasin kilahtaa kaupungilla, kun vahingossa eksyin sinne väärään aikaan...täytyy tehdä suunnitelma ja hoitaa asiat ruuhkattomina aikoina. Se oli järkkyä. Voi hyvin!
Pyykkikorin pohjilla on aina ne samat vaikeammin pestävät vaatekappaleet, pyörii pyörii. Lakanapyykki on semmosta kans joka kasaantuu kun ei ole oikein tiloja missä kuivattaa.
Tiedättekö kumpi sieltä on tulossa vai joko olen tätä täällä udellut ? :) Jännää !
Maria: Ihan vain vähän eksyin tänne taas ennen kuin ryhdyn arvosanasorvin ääreen ja viimeistä koetta rustaamaan. Hyvää itsenäisen Suomen juhlapäivää!
Satu:Kiitos, unet ovat onneksi vielä aika makoisia, eivätkä niin katkonaisia kuin joskus ihan loppumetreillä. Reittisuunnitelmaa ja kunnon aikataulutusta kaipailin minäkin. Parasta taitaisi olla jos kaupungille voisi mennä arkena noin kello 9-11, mutta ruokatunnin ajaksi pitäisi taas päästä pois...
Niina: Lakanapyykkiä olen yrittänyt alkaa tuupata suoraan sängyistä koneeseen, kun sen aiheuttama vuori sekoittaa koko kodinhoitohuoneen ja lakanoiden kohdalla aina mietin että ehkä kuivurissa sittenkin olisi järkeä. Olen alkanut unelmoida 11kg:n pesukoneesta, kun kestovaippailu olisi taas tarkoituksena...Siitä ei ole vielä tietoa, minkä väristä vauvapyykkiä alkaa kertyä- enkä oikein osaa olotilojanikaan tulkita.
Lähetä kommentti