They never seem to meet each other -the hopes and the reality. Once again there's just too much to do and so little time. At times it feels like I'm loosing bits of myself. The creative bits. I'm left with fragments of time. If I use those fragments wisely, I get to knit a bit or do a doodle. Well at least I finished something long unfinished. The Baktus-scarf is ready.
Too much of snow and cold is a fact too, but I try not to complain, because this is way better than rain and dirt. So, one hopes for real winter, gets one and starts to whine about it. Never happy the northern human nature...The mosaic underneath is on my wall to keep the spring thoughts alive.
Koskaan ei kohtaa toiveet ja todellisuus, aika ja rahkeet. Taas kerran on liikaa tekemistä ja sitä toista liian vähän. Välillä tuntuu, että hukkaan osia itsestäni. Niitä luovia osasia. Aika on pieninä pirstaleina, joita en osaa käyttää oikein. Joskus harvoin voi sen pirstaleen käyttää neulomiseen tai pieneen piirrokseen. No, sain edes jotain valmiiksi, elokuussa aloitetun Baktus-huivin.
Luulen välillä, että lunta ja pakkasta on liikaa, vaikka valittaa ei saa, enkä edes tosissani tahdo. Onhan tämä paljon parempaa kuin kura ja vesisade. Ei kohtaa ei: toinen toivoo talvea ja saadessaan sen rupeaa kitisemään. Sellainen on suomalainen. Näistä kuvista tämä suomalainen tuijottelee itselleen vähitellen kevättä.
12 kommenttia:
Ihana inspiraatioseinä, ja tyytyväisen näköinen baktuksen kantaja!
Minä olen vähän kyllästynyt talvesta valittamiseen ja valittajiin. Olen hyväksynyt tämän talven semmoisena kuin se on, kylmänä ja lumisena, koska monta vuotta on tässä maassa haikailtu "niiden oikeiden talvien" perään. Nyt kun semmoinen on saatu... No, sinä kiteytit jo asian tekstissäsi. Mikä meitä oikein vaivaa, kun ei koskaan voida olla tyytyväisiä? (tätä muuten kyseli yksi hotellin respa kerran Brysselissäkin: miksi suomalaiset aina vaan valittaa, asiasta kuin asiasta. täytyy olla joku kansanluonnekysymys.)
samoja tuntemuksia täälläkin tuosta ajasta ja sen ja tarpeiden hja halujen kohtaamisesta!Niin paljon haluaisi tehdä todellakin musta tuntuu että nyt on mull joku super luomisen tarve...mutta lapset ja koti täytyisi myös hoitaa kunnialla ja ahh saatikka jos kävisin vielä kodin ulkopuolella töissä taidan ymmärtää monien loppuun palamisen!
Vaikka oma tekemiseni myös kyllä antaa voimaa kun jotain saa aikaiseksi!
Kuvat ihania ja huivi ihana....en vain hölmönä tiedä mitä tuo baktus tarkoittaa on ko joku lanka merkki?
halauksin Anu
Mimmi: Tuo seinä on tuonut paljon iloa, vaikka pääosin ehdinkin näkemään sen vain sähkövalossa -vielä ei riitä valoisaa riittävän pitkästi töitten jälkeen, mutta pian riittää :O)
Kiitollisuus ja tyytyväisyys veisivät varmasti tätä maata eteenpäin vielä paremmin kuin tämä luonteenomainen kitinä ja napina.Pakkasaamuina on kyllä bussipysäkillä huumori hakusessa, mutta kummasti on kylmäänkin tottunut ja miinus kymmenen tuntuu jo leppeältä.
Valloittava valkoinen: Haastavinta on juuri tuo ristiriita. Pääntäysi ideoita saattaa jopa stressata, mutta itsetekeminen antaa voimia ja rentouttaa.
Baktus on tuon huivin nimi. Kyseinen huivi on jonkinsortin kulttikamaa nettineulepiireissä. Lähtöisin norjalaisen Strikkelisen ohjeesta. Pitäisikin taikoa tuohon tekstiin linkki. Helppo malli, joka tehdään yleensä yhdestä vyyhdistä ja tuloksena on kolmiohuivi.
Kaikkea hyvää alkaneeseen viikkoon ja paljon luovia hetkiä!
Hieno kuvapari.
Minusta on jännä kun sanot että pakkasaamuina on pysäkillä huumori hakusessa ja muistanhan minä sen ja tiedän että noin se on.
Mutta olen huomannut että täällä on usein niin että huumori on hakusessa silloin kun asiat ovat aivan normaalisti, mutta kun on jotakin poikkeavaa (vaikka just pirun kylmä tai jotakin tuommoista) niin silloin kansa puhuu paljon enemmän, vitsailee, kommentoi toisilleen jne.
Kauheaa kitinää sieltä on kyllä kuulunut, Suomesta meinaan nyt noiden säiden takia. Saattaa olla että olisin samassa kuorossa itsekin. Silti haluan sanoa; se on aivan saakelin ärsyttävää.
Mikä sitten on se sää joka kelpaa, tekisi mieli kysyä...
On sitä tai tätä niin ei käy.
Sitä paitsi; suomalaisen talven kuuluu olla luminen ja kylmä. Ei siellä mitään poikkeavaa ole tapahtunut kuten vaikka jotkut luonnonkatastrofit.
Jos täällä olisi miinus 20 niin se olisi aivan todella poikkeavaa.
Heidi: Kiitos!
Violet:Mummojen kanssa saa ihan mukavat jutut aikaan tuulessa, tuiskussa ja pakkasessa, mutta nuorempi polvi, siis keskimäärin kaikki alle seitsemänkymppiset nostaa kaulusta korkeammalle ja varoo katsomasta päin. Itsekin huonoina päivinä sorrun samaan käytökseen, mutta aika usein oma selviytymiskeinoni on olosuhteille nauraminen. Aika surrealistiset lumiolosuhteet on tänäänkin, kun edellisten lisäksi on tullut viisitoista senttiä yöllä lisää. Mutta siis säätä, josta ei valitettaisi ei täällä ole olemassa.Menisiköhän tuo valitusraja jossain Etelä-Ruotsin kohdalla??
Nauran tälle valitusrajalle...;-)
Joo, kaulus ylös ja sitten kiroilua sinne huppuun...
Omassakin blogissa ruikutan usein että aina sataa vettä ja käy tuuli ja mitä nyt milloinkin. Huomaan sen kyllä jollakin kummallisen kierolla tavalla auttavan. Vielä enemmän olen huomannut kuitenin sen auttavan, että päivänä jolloin sää käy erityisesti hermoon kirjoitankin jostakin ihan muusta.
Oikein kaivamalla kaivan jonkun asian jota ajatella. Sillä ON vaikutus omaan ajatteluuni ja olooni.
Hukkaan osia itsestäni...tiedän tuon niin hyvin, osasitkin valita tunteelle oikeat sanat! Aika on todellakin pieninä pirstaleina, ja niitä hetkiä vaikea käyttää oikein. Tai miten voisikaan, kun hypit edestakas, sillai duracelina.
Baktus-huivi on suloinen! Kaiken keskellä valmistui, kuitenkin! Onnittelut siitä! :)
Elämä tuntuu olevan tasapainoilua rahkeiden ja halujen kanssa. Kovasti tekisi mieli saada aikaiseksi, tehdä ja toimittaa, muttei sitten kuitenkaan jaksa, ei ole aikaa tai niitä rahkeita. Olen kyllä pikku hiljaa oppinut olemaan vähän armollisempi itselleni. Ei kaikkea tarvitse onneksi ehtiä.
What a lovely post even though it is a little sad :( whatever I have arranged to do time always slips away for me too - I think that I have too much on the go, but if I don't I look for things to do! A great idea to put uplifting photos on the wall :) I also like the scarf that you have made - do you have a pattern for it?
Kevättäpä sitä täälläkin, kevättä. Ja ihana tuli baktuksesta!
Violet: Oman oloon onneksi voi vaikuttaa edes jossain määrin- säähän hieman hankalampi.
Satu: Samassa veneessä taidetaan siis olla. Kun vain oppisi käyttämään aikaa viisaammin, eikä hukkailisi sitä itsensä ohella...
Kirjailijatar:Todellakin onneksi kaikkea ei tarvitse ehtiä -ei vaikka haluaisi ja olisi mieluisia asioita.
Jacqui Dodds: I think that a creative mind puts sometimes pressure on us. To get so many ideas and to see so many nice things makes us want to do it all -paint the picture,take the photo, write the book, knit, sew, cook etc..no wonder there's too little time.
Outi: Vaikka tuo itselleni outo väri oli tarkoitettu sukkiin, niin ihmeekseni talosta löytyi parikin vapaaehtoista huivin kantajaa. Huvittaisi tehdä toinenkin, mutta jos noita keskeneräisiä vaikka ensin tikuttelisi pois.
Lähetä kommentti