22.11.2007

Some favourite things



One of the things I had to learn while growing up in a farm house was how to make firewood. Now that I don't have to chop wood on daily basis, I quite like doing it. With a quality axe and right technique it's an enjoyable part of making a nice fire in the fireplace. Mastering this makes me feel like a powerful lady, hmm, strange but true.

The softer side to me enjoys greatly the scent and feel of pure, freshly changed vintage pillowcases. For a couple of years now I've been searching flea markets and charity shops for vintage pillow cases, preferably with a lace trimming. I've managed to find quite a few of them, but now they have started to fall apart one by one. I reckon that our washing machine is one to blame, it's just too powerful for those vintage beauties. Well, I use them till they fall apart and then I cut the lace out and use it somewhere else, because the lace seems to be much stronger than the pillowcase itself.

Pillowcases and fire in the fireplace are naturally at their best when enjoyed with the dim light of candles.


5 kommenttia:

tiuku kirjoitti...

Vanhat tyynyliinat ovat kyllä ihania, samoin lakanat.Harmillista jos pesukone tosiaan noin kovasti haurastuttaa kangasta.

Takkapuiden pilkkomisesta en oikeastaan osaa sanoa mitään, meillä mieheni tykkää siitä puuhasta niin ettei minulla ole ollut asiaa kokeilemaan.

Sanctuary kirjoitti...

Tunnelmallinen postaus! Meilläkin on lähes kaikki mummilta perityt pitsityynyliinat vähitellen pesujen myötä hajonneet, surullista.

Matroskin kirjoitti...

Hienoa, on hyvä että nainen osaa hakata omat puut, eihän sitä koskaan tiedä millaisiin tilanteisiin joutuu. Minua on vaan jäänyt se puuha pelottamaan kun luin Kalevalasta kohtaa, jossa Väinämöinen iskee itseään kirveellä polveen (siis vahingossa). Siinä on niin hyvin kuvattu se kipu, jotenkin että hän kiipeää kipuvuoren laelle.

Merruli kirjoitti...

Tiuku, juu meillä myös takkapuiden pilkkominen on etupäässä miehen homma, koska kahden vipeltäjän kanssa tuo on melko vaarallista puuhaa.


Sanctuary; oletko ajatellut vaikka valokuvata mummilta perityt tyynyliinat, niin hajoavista jäisi jäljelle jotakin?

Matroskin; taisi jo Kalevala siis opettaa suomalaisille, ettei kirveen kanssa ole leikkimistä. Lapsuudesta minullakin muistoja kauhujutuista, joissa kirves oli osunut polveen tai terä lähtenyt lentäen varresta irti, onneksi on niiltä vältytty.

http://ravenhill.typepad.com/weblog/ kirjoitti...

What a lovely post. One that rings home to me... I also grew up with woodpiles and did a great deal of stacking and then building fires in the woodstoves. (They often went out as I went off to do some crafts immediately after starting the fire... and just as quickly forgot about it...) The pictures and connections here are so nice.